Ajan laulu
| Ajan laulu. Kirjoittanut Eero Eerola |
- Jyskää, jyskää,
- korpi jo ryskää,
- kantoja kaatuu,
- vanha ja laho se nyt
- maahan jo maatuu,
- katkeepi sitehet
- maa-emon armaan,
- saa mielipitehet
- valkeammat varmaan,
- vuossata-kahlehet
- raskahat putoo,
- uus’ aika uusia
- arvoja kutoo,
- tukipohjan vankan
- jo maamiesi tapaa,
- vuossata-orja
- jo nousee, on vapaa!
- Me nuosemme valtiat mullan ja maan,
- koko korpi se ompi nyt myötä,
- me tahdomme päästä jo päivää päin,
- ajan uhmata utuista yötä!
- Työn virren me tahdomme virittää
- ja laulella laulua mullan
- ja pellon ja niityn ja metsän ja veen
- ja päällämme päivyen kullan.
- Me tahdomme laulaa laajaksi niin
- joka korvenkyntäjän rinnan,
- sen surut me tahdomme sulattaa,
- sen arvata elämän hinnan.
- Oi, nähkätte, nähkätte, kaunis se on
- tämä maa, kun se kukkia kantaa,
- kun pellot ne laajoina lainehtii
- ja sen kultaisen sadon antaa.
- Oi, kuulkatte, kuulkatte, lämmin se on
- se soitto, mi pirteissä helää,
- siell’ askare inehmon autuas on,
- elon onni siell’ ehjänä elää.
- Ja kuulkatte sitten te sointuja maan,
- kun kyntäjän askelen alta
- se luonnon voimana vakuuttaa:
- maan suurin on mahti ja valta.
- Joutukaa, joutukaa,
- voimia tuokaa,
- maa-emon kulmille
- kukkia luokaa!
- Suuri hän ompi
- ja kaunis ja ylväs,
- elon kaiken ehto,
- sen voima ja pylväs.
- Maa, olet mahtaja
- aatteen ja aineen,
- maa, olet kostaja
- kunnon ja maineen,
- maa, olet nostaja
- vapauden laineen!
- Maamiesi, maamiesi,
- sulle se kaikaa
- ajan laulu ankara:
- Nouse, jo nouse,
- uutta luo aikaa!
Lähde: Eerola, Eero 1913: Peltojen päivä: runoja. K. J. Gummerus O.y., Jyväskylä.