Ajan laulu (1936)
Ulkoasu
Ajan laulu Kirjoittanut Eero Eerola |
- Aika on nyt ihmeellinen,
- aika odotuksen:
- kuinka avaa kansain Herra
- uuden ajan uksen?
- Mik’ on suotu kansallemme
- arpa kohtaloiden,
- onko kulku kunnahille,
- vaiko poikki soiden?
- Tuota tutkii, etsii, kysyy
- hajanainen rotu,
- jok’ ei hevin selvää vettä
- soutamahan totu.
- Joll’ on veret vihaiset
- ja mielen alla kade,
- jonka sieluun vaivoin lankee
- Herran pyhä sade.
- Mutta joka yhä vartoo
- suurta kutsumustaan,
- etsii taivaan kipinätä
- ajan yöhön mustaan.
- Kuuntelee, kuin onkaloissa
- oman poven puhuu,
- sadat polvet saatossansa
- kummun yöstä huhuu.
- Varoittaa ne valvomahan
- nuorukaista, miestä.
- Ankara on käsky: kanna
- kalpaa taikka iestä!
Lähde: Eerola, Eero 1936: Maan virsiä: runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.