Ajan myrsky

Ajan myrsky Kirjoittanut Väinö Hupli

Yli maailman myrsky nyt voimaansa näyttää,

hätäsignaalit soi, ne eetterin täyttää,

ja meri ärjyen, raivoten käy.

Ei luotsit, kapteenit tiedä mitään,

he suuntaavat länteen, he kääntävät itään,

mut pelastusta ei missään näy.

Yhä korkeammaksi on aallokko tullut,

polot ihmiset ovat kuin hukkuvat, hullut,

ees oljenkortta he tavoittaa.

Vaan vihaisna ulvovat ilmanpielet,

epätoivo jo valtaa ihmismielet,

he huutavat apua, pelastajaa.

Tila toivottomaksi on käynyt aivan,

jo rotat jättävät hukkuvan laivan,

rahanvaihtajat juoksevat pyörällä pää.

He siirtävät kultaansa edes ja takaa,

sen päällä he kiiluvin silmin makaa,

mitään muuta he eivät kuule, nää.

Jo ryskyen taivaan akkunat aukee,

hätä mieletön laivassa raivoks laukee;

kuin pedot he toinen toistansa syö.

Yli kannen huuhtoen lyö jo laine,

ajan myrskyisen yhä paisuu paine?

on edessä romahdus, maailman yö.

Lähde: Hupli, Väinö 1938: Kivikkotie: runoja ja mietelmiä. K. J. Gummerus, Jyväskylä.