Siirry sisältöön

Ajan ruhtinas

Wikiaineistosta
Ajan ruhtinas

Kirjoittanut Eino Leino


Nyt Baalin on pappien aika;
pois taukosi hengen jo taika,
meni kauneus ja tieto ja taito
ja aatos ja uskokin aito.
Ajan ruhtinas aine on, liha;
siks kasvavi kansojen viha,
kun sallita tyyntä ei työtä,
vain yrmyä, karmasta yötä.
Lyhythelmaisen hemmen on voitto,
kevytkenkäisen karkelon soitto,
avorintaisen riettauden rentous,
punahuulisen hurmion hentous.
Kiro kimpoo nyt sakkahan saakka;
siks painaa nyt paatinen taakka
ajan parhaatkin auhtohon multaan,
vain konnuus kun korkeni kultaan.
Työ, pääoma toistansa järsii,
vaikk’ kumpikin kuitenkin kärsii.
Ajan ruhtinas! Etkö jo raukee?
Elo eikö jo armaampi aukee?


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.