Siirry sisältöön

Akseli Gallen-Kallela

Wikiaineistosta
Akseli Gallen-Kallela
in memoriam
Kirjoittanut Otto Manninen


Työn ruhtinas ja taiston
niin tyynenä nyt lepää.
Hän rauhan sai, jonk’ elo
tääll’ etsijältä epää.
Ei ole lauhat lahjat,
jotk’ ylhäin Osatarten
on antimet ja arvat
maan valituita varten.
Suo leiviskän ne suuren
ja käskyn: käytä! käytä!
Suo polton rintaan: riennä!
lain vakaan: työsi täytä!
Kaikk’ unelmainsa taivaat
ken kantoi korkealla,
tääll’ Atlas-voimin astui
hän Atlas-taakan alla.
Ne aina tunnoss’ asui
kuin pyörryttävä pyhyys.
Ei rautiolle rauhaa
suo luomispäivän lyhyys.
Niin kilvoituksen rataa
sa riensit kaukomääriin.
Voi viihtyä se kaipuu
vast’ äärettyyden ääriin.
Niin pyrkimystä pyhään
ol’ ylhä kulkus kaari.
Niin levähtää sun vasta
soi Tuonen tumma saari.
Niin sodit, loit ja loihdit,
niin, suuri, suurta mahdoit.
Niin yli ihmismittain
suurt’ ikävöit ja tahdoit.
Niin hehkuit, liekkihenki,
sa hurman, tuskan tulta.
Sen ahjost’ ainahinen
jäi maalles aarrekulta.
Niin hehkuit, haltioiduit
sa maassa hangen, hallan,
mies aamun, mahdin saanut
kädestä Kaikkivallan.
Nyt tyyntyi tulimyrsky.
Mies kempi, riensit retkes.
Kautt’ aikain väkevästi
sun välkkyy hehkuhetkes.
Sua kutsuu levon helmaan
jo kummun heljä hiekka.
Sun työs kautt’ aikain hohtaa
kuin soihtu, liekki, miekka.

Paarten ääressä 19. 3. 1931


Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.