Akseli Gallen-Kallela
Ulkoasu
Akseli Gallen-Kallela in memoriam Kirjoittanut Otto Manninen |
- Työn ruhtinas ja taiston
- niin tyynenä nyt lepää.
- Hän rauhan sai, jonk’ elo
- tääll’ etsijältä epää.
- Ei ole lauhat lahjat,
- jotk’ ylhäin Osatarten
- on antimet ja arvat
- maan valituita varten.
- Suo leiviskän ne suuren
- ja käskyn: käytä! käytä!
- Suo polton rintaan: riennä!
- lain vakaan: työsi täytä!
- Kaikk’ unelmainsa taivaat
- ken kantoi korkealla,
- tääll’ Atlas-voimin astui
- hän Atlas-taakan alla.
- Ne aina tunnoss’ asui
- kuin pyörryttävä pyhyys.
- Ei rautiolle rauhaa
- suo luomispäivän lyhyys.
- Niin kilvoituksen rataa
- sa riensit kaukomääriin.
- Voi viihtyä se kaipuu
- vast’ äärettyyden ääriin.
- Niin pyrkimystä pyhään
- ol’ ylhä kulkus kaari.
- Niin levähtää sun vasta
- soi Tuonen tumma saari.
- Niin sodit, loit ja loihdit,
- niin, suuri, suurta mahdoit.
- Niin yli ihmismittain
- suurt’ ikävöit ja tahdoit.
- Niin hehkuit, liekkihenki,
- sa hurman, tuskan tulta.
- Sen ahjost’ ainahinen
- jäi maalles aarrekulta.
- Niin hehkuit, haltioiduit
- sa maassa hangen, hallan,
- mies aamun, mahdin saanut
- kädestä Kaikkivallan.
- Nyt tyyntyi tulimyrsky.
- Mies kempi, riensit retkes.
- Kautt’ aikain väkevästi
- sun välkkyy hehkuhetkes.
- Sua kutsuu levon helmaan
- jo kummun heljä hiekka.
- Sun työs kautt’ aikain hohtaa
- kuin soihtu, liekki, miekka.
Paarten ääressä 19. 3. 1931
Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.