Alamäkeen

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alamäkeen.

Kirjoittanut Otto Manninen


Hauska ajaa alamäkeen.
Anna luistaa, alas, alas!
Kiveen iskee kelkan jalas,
säkenen lyö, laulun säkeen.
Kiivetessä kiusan näki:
telki tietä, tuuma tiima!
Tuopi nyt kuin Turjan viima.
Hyvin velan maksoi mäki.
Ohi puut ja kivet, kannot,
viisaat virstan tolpat huiskaa:
vanhaa tuttua kuin tuiskaa,
vanhat viisaat neuvonannot.
»Riennä verkkaan, saa et vikaa,
taiten niskantaitturitse!»
Niin ne neuvoo, elää itse,
eivät liiku liian pikaa.
Yks on riemu, muit’ en tunne,
muitten murrunnan mi lientää:
liekin, myrskyn riemu, rientää,
kuolonkorska, sama kunne.
Jäänyt jää! Se elon lunnas.
Kiidä kipunoivin kelkoin,
älä viivy muuta velkoin.
Maata kuilu, maata kunnas.
Ylös katsot, katse raukee.
Kuka kultasiivet kutoo?
Uni lentää, tosi putoo,
kuilu kuilun alle aukee.


Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.