Albius Tibullukselle

Albius Tibullukselle. (Horatius. Epistola IV, 1 kirja). Kirjoittanut Horatius

Albius, meidän haastelujen sinä tuomari oiva,

Nyt mitä lausun sun tekevän seudulla Pedaanein?

Puuhaeletko, mi Parman Cassion kirjaset voittaa?

Vaiko vaellat raittiita sinä metsiä vaiti,

Kyyhäten, minkä hyväksyä voi mies aimo ja viisas?

Mies oot tuntehikas: jumalat lahjoittipa sulle

Muodon, lahjoitti varoja sekä käyttämistaidon.

Mit’ emo poi’all’ antais suurempaa suloselle,

Kuin ett’ ois nerokas sekä tunteens lausua voisi,

Muille mielusa, mainehikas, hyvä terveydeltään,

Siist’ elinlaadultaan, rahakukkaro täynnä?

Toivon ja huolen välillä, välilläpä pelvon ja kiukun

Viimeisnä joka päivän usko’os noussehen sulle:

Mieluisna sua kohtavi hetki, mi toivomatoin on.

Pulleana sinä mun näet loistelevin kera nahkoin,

Nauraa jos Epikuron lahvon possua tahdot.

1890.

Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.