Aleksis Kivi (1949)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksis Kivi
† 18 6/VII 72.
Kirjoittanut Eino Leino


     Suomenkansa
     pojistansa
hyvää aina saanee uottaa,
surua ne sille tuottaa
ainoastaan kuollessaan.
     Salomaille
     hallakkaille
leviääpi väike valon
nostain sieltä miehen jalon
tiedon tietä raivaamaan.
     Miesi eli,
     toivoskeli
parahinta mitä tästä
voipi toivoo elämästä,
mutta kaikki vastustaa.
     Mieli murtui,
     miehuus sortui.
Kivi miehen nimi oli,
mutt’ jo hänkin meiltä kuoli,
vaipui hautaan lepäämään.
     Puutteellisuus,
     varattomuus
esti hänen toimiansa,
kuiten kerkes kansoansa
paljo, paljo hyödyttää.
     Siinä meni
     poikaseni
jalo, reipas, itkee Suomi.
Ei oo vertaisensa moni
neroistamme suurista.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.