Aleksis Kivi (1949)

Aleksis Kivi † 18 6/VII 72. Kirjoittanut Eino Leino

     Suomenkansa

     pojistansa

hyvää aina saanee uottaa,

surua ne sille tuottaa

ainoastaan kuollessaan.

     Salomaille

     hallakkaille

leviääpi väike valon

nostain sieltä miehen jalon

tiedon tietä raivaamaan.

     Miesi eli,

     toivoskeli

parahinta mitä tästä

voipi toivoo elämästä,

mutta kaikki vastustaa.

     Mieli murtui,

     miehuus sortui.

Kivi miehen nimi oli,

mutt’ jo hänkin meiltä kuoli,

vaipui hautaan lepäämään.

     Puutteellisuus,

     varattomuus

esti hänen toimiansa,

kuiten kerkes kansoansa

paljo, paljo hyödyttää.

     Siinä meni

     poikaseni

jalo, reipas, itkee Suomi.

Ei oo vertaisensa moni

neroistamme suurista.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.