Ali-Jeska ja Yli-Peska

Ali-Jeska ja Yli-Peska Kirjoittanut Gustaf Fröding

Ali-Jeskan oli Notkonpää,

Yli-Peskan oli Rotkonpää,

mist’ tie käy Päänalaan.

Ali-Jeska,

Yli-Peska

he riidoin eli vaan.

Kun ruista puskee Notkonpää,

tuo tyhjää tähkää Rotkonpää,

ja Peska kiukustuu.

Nyt irnui Yli-Peska,

nyt virnui Ali-Jeska,

niin että repes suu.

Kun nuokkuu nurmet Rotkonpään,

niin kydöt kylmät Notkonpään

jää valtaan vihviläin.

Nyt vuoroon virnui Peska,

ja nyrkkiään nyt Jeska

pui toiseen taloon päin.

Käy hukkaan hommat Notkonpään,

niin riemut, kemut Rotkonpään

ne loppuvan ei näy.

Lie synkin mielin Peska,

kuin päivä paistaa Jeska,

ja ammeess’ olut käy. –

He käräjöi ja kieroili,

rovasti rauhaa hieroili,

– jäi turhaks touhu tuo!

Jos voitti jutun Jeska,

taas uutta alkain, Peska

läks lautamiehen luo.

Vain yhtämittaa pyytettiin

ja valitettiin syytettiin,

lait käytiin metkuineen.

Jos milloin voitti Peska,

niin kohta vetos Jeska

ylempään oikeuteen.

Noin käräjöi he kiistellen,

noin toinen toistaan riistellen

vain kiusas käyryyksin.

Vei riidat kumoon Jeskan

ja viinakurrit Peskan,

– maat meni kummankin.

Ja viel’ ei mieli möyhennyt,

kun kevyinä kuin höyhen nyt

he riutui kuolemaan.

»Veis Ruoja Ali-Jeskan»,

»veis Räähkä Yli-Peskan»,

soi viime sanat vaan.

Mut »Tiukka-Jeska Notkonpään»

ja »Piukka-Peska Rotkonpään»

jäi puheeks Päänalaan.

Ali-Jeska,

Yli-Peska

he riidoin eli vaan.

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.