Ali-Jeska ja Yli-Peska

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ali-Jeska ja Yli-Peska

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Ali-Jeskan oli Notkonpää,
Yli-Peskan oli Rotkonpää,
mist’ tie käy Päänalaan.
Ali-Jeska,
Yli-Peska
he riidoin eli vaan.
Kun ruista puskee Notkonpää,
tuo tyhjää tähkää Rotkonpää,
ja Peska kiukustuu.
Nyt irnui Yli-Peska,
nyt virnui Ali-Jeska,
niin että repes suu.
Kun nuokkuu nurmet Rotkonpään,
niin kydöt kylmät Notkonpään
jää valtaan vihviläin.
Nyt vuoroon virnui Peska,
ja nyrkkiään nyt Jeska
pui toiseen taloon päin.
Käy hukkaan hommat Notkonpään,
niin riemut, kemut Rotkonpään
ne loppuvan ei näy.
Lie synkin mielin Peska,
kuin päivä paistaa Jeska,
ja ammeess’ olut käy. –
He käräjöi ja kieroili,
rovasti rauhaa hieroili,
– jäi turhaks touhu tuo!
Jos voitti jutun Jeska,
taas uutta alkain, Peska
läks lautamiehen luo.
Vain yhtämittaa pyytettiin
ja valitettiin syytettiin,
lait käytiin metkuineen.
Jos milloin voitti Peska,
niin kohta vetos Jeska
ylempään oikeuteen.
Noin käräjöi he kiistellen,
noin toinen toistaan riistellen
vain kiusas käyryyksin.
Vei riidat kumoon Jeskan
ja viinakurrit Peskan,
– maat meni kummankin.
Ja viel’ ei mieli möyhennyt,
kun kevyinä kuin höyhen nyt
he riutui kuolemaan.
»Veis Ruoja Ali-Jeskan»,
»veis Räähkä Yli-Peskan»,
soi viime sanat vaan.
Mut »Tiukka-Jeska Notkonpään»
ja »Piukka-Peska Rotkonpään»
jäi puheeks Päänalaan.
Ali-Jeska,
Yli-Peska
he riidoin eli vaan.


Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.