Alkanut vaellus

Alkanut vaellus.

Kirjoittanut Verner von Heidenstam

Ma vaellan jo sillalla, mi johtaa

pois maasta, tuntemattomaan sen liittää,

etäiseks entinen käy läheinen.

Alhaalla moittii he ja kiittää,

sotaiseen tapaan kirkkaat kalvat hohtaa,

kilvessä vihamiehen silmäin kohtaa

myös merkit kunnian ja oikeuden.

Mua harhaan johdata ei elo mainen.

Niin yksin ei voi olla kuin oon ma,

avaruus tyyni, korkee, loistavainen,

unhoitin itseni, käyn vapaana.

Pois kenkäni ja sauvain tahdon heittää.

Käyn hiljaa, tahdon, ettei saasta uhkaa

maailmaa, jok’ on lumivalkea.

Maan poveen alhaalla he kerran peittää

poloisen ruumiin, kasan tuhkaa

ja lausuu nimen – jota kannoin ma.

Lähde: Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia. 1922. Aarni Kouta. Otava, Helsinki.