Alkibiades

Alkibiades Kirjoittanut Gustaf Fröding

I.

Käy puheet noin:»Kas, Alkibiades,

ja katsos, mukanaan on kuulu koira!

On uljahampi Alkibiades,

on rikkaampi kuin eupatriidit muut

ja koira hällä kauniimpi kuin muilla.

Kas, mitkä korvat, mikä jalo kuono,

kas kauniin tuuheata huiskahäntää!»

Voit nähdä, jalo Alkibiades,

kuink’ kaikki tungeksii sua ihailemaan!

Mua ilahuttaa kansansuosios,

mut soisin voittanee? sen muusta syystä,

kuin että tuuhea on koiras häntä!

»Et tunne Ateenaa, jos lähdet Spartaan,

niin miehuus, viisaus riittää tekemään

sun päteväksi ylipäällikkyyteen,

mut Ateenassa kelpoisuuden määrää

hevonen, koira, kuulu hetääri,

kun ylitoimiin pyrit valtion.

Mua tunne et, mä leikein voitan sen,

mit’ eivät ukot vakaat syvin miettein

ja voimanponnistuksin voittaneet.»

II.

Et varmaan tiedä, Alkibiades,

ei Ateenassa miestä mustempaa

kuin Alkibiades, mi tuhoo kauniin,

on hännäntypistäjä, koirainkauhu.

– Miks katkaisitkaan onnentuojas hännän,

ateenalaisten ihantelun runnoit?

»Sen tein, kun ylenmäärin Ateenassa

ja liian kauvan Alkibiadeesta

he näkyy vaiti olleen viime aikaan.

Ken Ateenassa unhoon jää, on mennyt,

mut ketä kaikki tumilla ja teillä

osottaa sormin, vaikka vihoin, hän

pian pääsee telttaan ylipäällikön.»

III.

Käyt yhä pitemmälle uhman tietä,

sa tavat kaikki riettain jaloin tallaat

ja ilkut jumalia, loukkaat lait

ja pyhät mysteeriot häpäiset!

»Oot vakaa, kuten lait on valtion,

lakia oman sieluni ma kuulen,

sen Zeus soi mulle, äidinkohdussa

kun ensi kaipuuni se päivään pyrki.

Tää laki vapaan vallan leikkiä

mun tulen kanssa suo ja jumalain,

sen kaiken kanssa, mitä pelkää muut.»

IV.

Sua halveksivat, Alkibiades.

Työs tunnetaan, nuo Spartan petokses,

työs vastoin veljiäs ja isänmaatas.

Viel’ elää Nemesis, viel’ elää Moira,

mi rikolliset lyö ja alas syöksee

maankavaltajat kurjat Orkukseen!

»Ma halaan koittaa, mihin määrään Moira

voi miehen tahdonvoimaa vastustaa,

ma halaan nähdä Orkusta ja tietää

yön synkät kuilut, kunnes nousta halaan

taas valohon ja luokse Isä-Zeun.»

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.