Alkusäkeet
Ulkoasu
Alkusäkeet. Kirjoittanut Johannes Linnankoski |
- Jospa oisin laululintu
- riemurinta pieni,
- yöt ja päivät laulelisin,
- se ois minun työni.
- Ettäkö olla laulaja,
- voi ajatusta hurjaa,
- Väinön kielten soinnuttaja
- mökin poika kurja.
- Aura, kuokka ja lapio
- toverina sulla,
- kynä muste ja paperi,
- joutavia kuulla.
- Isänmaasi palvelus
- toimi suuri sulla:
- »Saven kääntö, viljelys»
- runollista kyllä.
- Mist’ aate hurja alkuaan,
- sen sanoa ma saan:
- Runeberg toi hehkuaan
- rintaani kaipaavaan.
- Siell’ tulen sai hän syttymään,
- mi ei voi sammua,
- vaan saanenko sen leimumaan,
- sit’ en voi sanoa.
- Samaa hehkua ennenkin
- moni on tuntenut,
- jakanut sitä muillekin,
- vaan toivo pettänyt.
- Vaan onnetar kun selkänsä
- on hälle kääntänyt,
- häll’ runotarkin lempensä
- on lopen salannut.
- Vaan asiaa jos tutkitaan
- valossa oikeassa,
- vastaus selvä löydetään
- lauseessa vakaisessa:
- Ei ole pakko sisäinen
- runojen näiden luoja,
- maineen pyyntö turhamainen
- se lie ilmituoja.
- Eipä vuolten veistäen
- runojakaan luoda,
- ne ois kun ääni arvoton,
- mi eloa ei tuota.
- Jospa, Runotar sä jalo,
- suosikkisi oisin,
- omanani lempes valo,
- jotta laulaa voisin.
- Yöt ja päivät laulelisin
- huolia kansani pois,
- säkeniä säihkyttäisin,
- jotta säihke valon lois.
- Vaan ei suuri lienekkänä
- tenho säkenellä,
- syttyvi ja sammuvi,
- loistain pimeällä.
- Onnettaren suosikkina
- jos vaan olla voisin,
- runottaren lemmikkinä
- tulen synnyttäisin.
- Niin huomenkoiton uusi aamu
- toivon sarastaisi,
- epäilyksen synkkä haamu
- tyhjään hajoaisi.
Johannes Linnankoski.
Lähde: Kuinka meistä tuli kirjailijoita: suomalaisten kirjailijoiden nuoruudenmuistelmia. 1916. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.