Almanakasta

Almanakasta Kirjoittanut anonyymi

Almanakasta.

Ihmisen työt ja toimet eiwät ainoastaan kuukausien ja wuosien kuluessa ole monenlaisia ja hywinkin waihtelewia, waan myös lyhempien aikojen. Woidaksensa järjestää ja huolella tehdä työtänsä, tärwitsee ihmisen pitää waaria ajasta. Siihen taewitaan ajan jaoituksen tuntemista sekä taitoa, miten eri hetket tämän jaoituksen mukaan owat määrättäwät. Kaikilla kansoilla, olkootpa olleet kuinka alhaisella siwistyksen kannalla tahansa, on ollut jonkunmoinen tieto ajanmääräämisessä. Taiwas tähtineen on ennen ohjannut ja ohjaa wieläkin ihmistä, jos hän mielii silmällä pitää ajan kulkua. Eroitus entisten ja nyky-aikojen wälillä on wain se: ne keinot, joita ennen taiwaan kappalten liikuntojen määräämiseen käytettiin oliwat nykyisiin apukeinoihin werraten wallan epä-tarkkoja. Muinais Egyptiläiset rakensiwat nuo mainiot pyramidit, joiden warjosta he tiesiwät auringon asentoa taiwaalla ja siitä siis myöskin paljonko päiwästä oli kulunut. Nykyaikana on melkein joka miehellä kone, jonka awulla hän seuraa ajan kulkua. Tämä kone on kello. Koska kello wain osoittaa ajan kulumista näyttämättä, miten se jakaantuu eri osiinsa, kuukausiin, wiikkoihin, päiwihin, ja koska se myös jossakin määrin wirheellisesti tehtäwänsä toimittaa, tarwitaan kirja, joka neuwoo kellon wirheitä oikaisemaan ja myöskin sisältää ajan jaoituksen. Tämä tärkeä kirja on tuo tunnettu almanakka. Se jolla on kello taskussa ja almanakka kädessä, hän ei saa syyttää, että aika häneltä tietämättä on hukkaan mennyt. Jotta almanakasta hyötyä olisi, on tarpeellista sitä oikein ymmärtää. Ei tarwitse muuta kuin aukaista almanakkaa, niin jo ensi silmäyksessä näkee, kuinka paljon eri seikkoja, lyhyillä merkeillä osoitettuina, se sisältää. Siitä syystä ei niiden ymmärtäminen tule wallan helpoksi. Merkkien selitykset tawataan almanakan alussa, waan niin lyhyesti, ett'ei niistä taitamaton tule hullua wiisaammaksi. Sentähden on se pidettäwä hywinkin kiitettäwänä seikkana, koska tämän wuoden almanakan lopussa tarjotaan yleisölle wähäinen oswiitta, miten tulee käsittää kirjassa tawattawat merkit ja laskut. Wakuutuksemme on, että se joka sitä oswiittaa lukee ja tarkoin miettii, paljon siitä oppiikin. Koska tässä oswiitassa eiwät kaikki seikat ole yhtä tärkeät, tahdomme seuraawassa lyhyesti osoittaa, mitä etenkin tulee huomata ja myös ottaa puheeksi moniaita muitakin kohtia almanakkojen sisällyksestä ylipäätänsä ja erittäin katsella, mitä omituista tämän wuoden almanakassa on tawattawa.

Almanakasta opimme: 1:o miten auringon ja kuun kulun mukaan saattaa kelloa asettaa, 3:o mitkä wiikonpäiwät wastaawat eri kuukauden päiwiä ja milloin juhlapäiwät owat, 3:o milloin nimipäiwät owat ja 4:o ennustamaan ilman waiheita. Tarkastellaanpa nämä kohdat järjestyksessä.

Aikaa määrätään tawallisesti auringon mukaan. Almanakassa sanotaan, milloin aurinko nousee ja laskee, jos katselia on Helsingissä! Nämä nousu- ja lasku-ajat muuttuwat, jos katsella muuttaa pohjoiseen tahi etelään päin. Sentähden ei muut kuin ne, joiden asuntopaikat owat samalla paralleli-piirillä kuin Helsinki, s. o. suoraan itään tahi länteen Helsingistä, esim. Viipurilaiset ja Turkulaiset, saata asettaa kelloansa näiden määräyksien mukaan. Olkoonpa meidän asuntomme missä tahansa, niin on meillä ainakin toinen parempi keino aikaa määrätä. Puolipäiwän piiri etsitään almanakan selityksen mukaan. Tämän piirin paraiten saa määrätyksi, jos sileälle laudalle asetetaan rautainen 5—6 tuuman korkuinen puikko ja lauta itse lujaan waaka-suorana kiimitetään semmoiseen paikkaan, minne auringon walo lankee, esim. ikkunan lautaan*). Kun warjo auringosta lankee puolipäiväpiiriin, on aurinko korkeimmallansa ja sen heittämä warjo mitä lyhin. Kello ei kuitenkaan ole aina silloin 12. Paljoko tämä hetki 12:sta eriää, sitä myös almanakka opettaa. Tammikuun 23 päiwänä esim. sanotaan, että kello on 0,12 (s. o. 12 minuuttia yli 12), kun aurinko on puolipäiwäpiirissä. Samaten joulukuun 5 päiwänä on kello 51 minuuttia yli 11 (9 minuuttia wailla12), kun aurinko on puolipäiwäpiirissä j. n.e.

Mutta kelloa ei saa ainoastaan auringon, waan myös kuunkin mukaan jotenkin tarkkaan asetetuksi. Tämä oudolta ehkä kuuluu, sillä sanotaanhan kellosta, joka käy wallan wäärin, että se on asetettu kuun mukaan. Mutta asia on warsin helppo. Almanakassa nim. sanotaan, milloin kuu kunakin wuoden päiwänä on puolipäiwäpiirissä. Kun siis kuutamo-aikana, jolloin kuu on näkywissä, tarkastelee, milloin kuun heittämä warjo lankee puolipäiwänpiiriin ja tätä hetkeä werrataan almanakan ilmoitukseen, huomaa heti, miten kello käy. Tammikuun 16 päiwänä on wiimeinen kortteli, ja kuu on puolipäiwäpiirissä, kun kello on a. 6, 34. Siis kun tämä tapahtuu, on kello 34 minuuttia yli 6 aamulla.

Myöstähtien johdollakäy kellonkäyntiä tarkasteleminen. Walitaan jotain kirkasta tuttua kiintonaistähteä. (Tähän ei planeti kelpaa. Niitä ei olekkaan yhtaikaa taiwaalla useampia, kuin yksi tahi pari ja ne eroittaa kiintonaistähdistä siitä, ett'eiwät wälky). Jostakin määrätystä kohdasta katsellaan, mihin aikaan tähti katoaa jonkun korkean esineen, esim. wiirin salon taakse. Seuraawana päiwänä samaan aikaan odotetaan tähden katoamista jälleen. Sen pitää tapahtuman 4 minuuttia aikaisemmin kun edellisenä päiwänä. Jos esim. eräänä päiwänä tähti katoaa näkymästä, kun kello on 13 min. yli 7 ja seuraawana päiwänä tämä tapahtuisi 10 min. yli 7, siis ainoastaan 3 minuuttia aikaisemmin, käy siitä päättäminen, että kello wuorokaudessa joutuu 1 minuutin. Jos useampien iltojen kuluttua wasta toinen tarkastelu tehdään, saadaan warmempi tieto. Jos esim. neljäntenä päiwänä uudestaan katsellaan tähteä, Pitää tähden tulla 12 minuuttia aikaisemmin esineen taakse.

Ei tarwinne muistuttaa, että joka seudulla on oma aikansa. Ainoastaan niissä paikoissa, jotka owat samalla meridianilla f. o. suorastaan toisistaan pohjoiseen tahi etelään, on yht’aikaa puolipäiwä. Itäisten seutujen kello käy edellä, ja läntisten jäljestä. Joka asteelta itäänpäin on kello 4 minuuttia edellä, ja saman werran jälessä yhdeltä asteelta länteen päin.

Jos hetken ajattelee, huomaa heti, että juhlapäiwiä on ajan suhteen kahtalaisia, nim. semmoisia, jotka owat joka wuonna samoina kuukausipäiwinä tahi niitä, jotka ajan suhteen owat muuttuwaisia. Edellisiin kuuluu joulupäiwä, juhannuspäiwä j. n. e. Jälkimäistä laatua on pääsiäinen, jonka mukaan määrätään, milloin kaikkia muita muuttuwaisia juhlapäiwiä wietetään. Milloin pääsiäinen on, määrää kuu. Maaliskuun 21 päiwänä owat yli koko maan yöt ja päiwät yhtä pitkät; tätä sanotaan kewät-tasauspäiwäksi. Kun tämän päiwän jälkeen on ensikerta täysikuu, niin sitä seuraawana sunnuntaina on pääsiäinen. Kun tämän wuoden almanakasta katsoo, näkee, että tasauspäiwän jälkeen ensikerta on täysikuu huhtikuun ,7 päiwänä, joka on maanantai. Seuraawana sunnuntaina, s. o. huhtikuun 13 päiwänä on. siis pääsiäinen. Täysikuiden määräys wuosi wuodelta waatii jonkunmoisia laskuja, koska kahden toistansa seuraawan täysikuun wäli ei sisällä täysiä päiwiä; se on nim. 29 wuor. 12 tunt. 44 min. Aikaisin päiwä, jolloin pääsiäinen saattaa olla, on 22 p. maaliskuuta, myöhäisin 25 p. huhtikuuta**). Wuonna 1886 tulee jälkimmäinen tapahtumaan.

Paitsi näitä kuiwia, päätä rasittawia seikkoja, sisältää almanakka hauskempiakin kohtia. Siitä saa tietää, milloin nimipäiwät owat. Moni ehkä pitää turhanpäiwäisenä, että niitäkin almanakassa on, waan kysymme, eikö se kohtuullista ole, ett'ei almanakka tee eroitusta köyhän ja rikkaan, korkeasäätyisen ja alhaissäätyisen wälillä? Köyhä ja rikas Matti saa kumpainenkin kerran wuodessa kutsua naapurinsa luoksensa iloitsemaan siitä, että hänen wanhempansa paniwat pojalleen nimeksi Matti. Eiköhän myös paljoa paremmin muista, milloin talouden toimet owat tehtäwät, jos ne luetaan nimipäiwien mukaan eiwätkä kuukauspäiwien? Eikö kuulu paljoa hauskemmalta, jos sanotaan heinänteko alotetaan Jaakon päiwän aikana, kuin jos sanottaisiin heinäkuun loppupuolella? Eikö iloa sitten Tuomaanpäiwästä ole? Jos ei sitä olisi, niin arwattawasti ei myöskään olisi Tuomaanpäiwän markkinoitakaan. Erästä suhdetta tahdomme tässä siwumennen huomauttaa. Eikö jo olisi ajanmukaista, että almanakasta jätettäisiin pois nuot monet oudot nimet, joista tuskin tietää, owatko ne miesten tahi naisten ja niideen sijaan pantäisiin suomalaisia. Käytetäänkö koskaan tuommoisia nimiä kuin Polyrapus, Prista, Korsmessa j. n . e. Semmoisten sijaan sopisi panna Wiljanti, Ilma, Toimi, Saima, Aimo j. n .e., joita jo paljon käytetään.

Almanakan ilman ennustuksista sananen. Jos kysyisimme, puhuuko almanakka totta wai walehteleeko se, niin monet wastaisiwat, että se melkein aina on walehteliana, toiset wakuuttaisiwat sen usemmiten puhuwan totta. Ei ketään warmaankaan ole, joka wäittäisi kaikkia todeksi, mitä se sanoo. Näiden wäitteiden wälillä lienee totuus. Almanakka ylipäätänsä yhtä usein walehtelee kuin puhuu totta. Waan mitenkä tuo muuten mainio kirja saattaa joutawia puhua? Tähän wastaamme: almanakka ei walehtele, ehkä siltä näyttänee, sillä se ei mainitse mimmoinen, ilma tulee olemaan wuonua 1879, waan mimmoinen se oli 1860. Se muistutus löytyy kohta almanakan alussa. Mutta, mistä syystä juuri wuoden 1860 ilmanwaiheet owat tähän pantuna? Asia on seuraawa. Kuun luultiin ennen ja luullaanpa wielä nytkin suuresti waikuttawan ilmanwaiheisiin, kuten muihinkin oloihin. Kun 19 wuotta on kulunut, tapahtuwat kuun waiheet samoina kuukausipäiwinä. Wuonna 1860, oli esim. täysikuu huhtikuun 7 päiwänä; 19 wuotta sen jälkeen s. o. tw. 1879 on täysikuu myös huhtikuun 7 päiwänä. Jos otaksumme, että kuu yksistänsä määrää ilmanwaiheet, niin selwästi pitäisi tänä wuouna olla warsin samanlainen ilma kuin wuonna 1860. Jokainen, joka edes wähäsen tuntee luontoa ja siinä hallitsewia, woimia, tietää, että ilman muutoksiin on syyt monenlaiset. Auringon lämpö, ilmawirtojen suunnat, metsien, ja wesien jaoitus maanpinnalla y. m. määräämät ilman laatua. Siitä saa päättää, ett'ei almanakan ennustuksiin käy luottaminen. Mutta eiköhän kuu ollenkaan waikuta ilman waiheisiin? Tässä suhteessa ei tiede ote wielä päässyt wallan selwille. Joka-päiwäinen kokemus näyttää todistawan, että semmoista waikutusta kylläkin on. Tätä seikkaa on koetettu selittää seuraawalla tawalla. Tunnettua on, että merien wedet säännöllisesti kahdesti wuorokaudessa nousewat ja laskewat. Nämä itmiöt, joita luoteeksi ja wuokseksi nimitetään, tapahtuwat määrätyillä ajoilla ja owat kuun ja auringon waikuttamia. Nämä molemmat taiwaankappaleet, kuu läheisyytensä tähden isommalla woimatta kuin aurinko, nostawat merien wedet sijoiltaan. Ilmankehään, jonka aine on wettä paljoa keweämpi, taiwaan kappalten waikutus on paljoa suurempikin. Ilma siis myös säännöllisesti nousee ja laskee. Niihin aikoihin, jolloin kuu ja aurinko owat juuri samalla tahi wallan eri puolella maata s. o. uuden ja täysikuun aikoina, yhtywät molempien taiwaankappalten waikutukset ja owat siis tawallista suuremmat. Onpa kylläkin mahdollista, että tämä ilmakehän muutos on pätewänä syynä ilmanwaiheisiin. Kumminkin on se huomattu, että uuden ja täysikuun aikoina paraasta päästä ilmanmuutoksia tapahtuu.

* Tässä muistutettakoon, että tawallisesti käytetty keino puolipäiwä-piirin määräämiseen on wallan epätarkka. Katsotaan nimittäin, mille paikalle warjo lankee, kun kello on 12. Jos kello käwisikin oikein, ei täten määrätty piiri sittenkään olisi oikea puolipäiwäpiiri. Jos tätä piiriä käyttää, saa ajan wälistä neljännes tuntia wäärin määrätyksi.

** Niille, jotka osaawat kirjaimilla laskea, kirjoitamme seuraaman säännön, miten pääsiäispäiwä määrätään. Tätä, niin kutsuttua Gauh'in sääntöä, waadittiin ennen papintutkinnossakin. Jos n merkitsee wuosiluwun sekä a, b, c, d ja e owat seuraawien jakojen jäännökset n:19, n:4, n:7, (19a + 23):30 ja (2b + 4c + 6d + 4):7 niin pääsiäinen on maaliskuun (d+e+22):na päiwänä, jos d + e <9, mutta huhtikuun (d+e-9):nä päiwänä, jos d+e>9.

Lähde: Hämeen Sanomat 15.1.1879.