Alppimaa ja Tuhatjärvein maa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alppimaa ja Tuhatjärvein maa.

Kirjoittanut Juho Laine


Mun maisemihin kaukaisiin
Nyt aatteheni entää,
Pois Pohjolasta armaisiin
Ne Alppimaihin lentää.
Oi onnen, loiston seutuja,
Miss’ päivä sammuissansa
Ikuisten lunten huippuja
Ain’ kultaa loistollansa!
Ja virrat ohjaa hyppien
Kulkunsa rintehillä
Ja paimen laulain, riemuiten
Karjaansa kaitsee niillä.
Ja laakson lasta hedelmät
Ja viiniköynnöt kohtaa,
Siell’ ”Föhn’it” *) löyhkää lempeät
Ja kukkain tuoksut pohtaa.
Ah sinne, sinne onneni
Jos johtais’ Pohjolasta,
Niin riemuun rinta riutuisi.
Oi maata autuasta!
Vaan outohan on mulle se
Ja vierashan sen kansa,
Ja eestä sen ei isämme
Oo kuolleet hurmeissansa.
Ja Väinämöisen kantele
Ei kai’u Alppimailla,
Eik’ impi vieras viehtäne
Tok’ Suomen neidon lailla.
Ei – Pohjolaanpa herttaiseen
Taas aatteheni entää,
Pois Alppimailta armaiseen
Ne synnyinmaahan entää.
Oi kallis ”Tuhatjärvein” maa,
Sä armain taivaan alla,
Voi kurjaa ken sun unhottaa,
Ei muista kaipaamalla!

[Juho] Laine.

*) Etelätuulet.


Lähde: Päijänne 19.11.1878.