Alustalainen
Ulkoasu
Alustalainen Kirjoittanut Lauri Letonmäki |
- Sävel-merenä Metsola avara soi
- sun polkusi kahta paolta,
- tuhat-loisteisna kukkaset unelmoi
- sen varrella vailla huolta.
- Niin kaunis on maailma keväinen,
- joka olento onnellinen!
- Hedelmällinen, voimaa hersyvä maa
- sun polkusi kahta puolta
- ylenmääräisen elämän nostattaa,
- maan lapsill’ ei kellään huolta.
- Häävuodetta lintuset rakentaa,
- kukat lempeä tuoksuaa!
- Kevät-elämä rikas ja riemukas
- sun polkusi kahta puolta.
- Sinä kiroten kivistä polkuas
- käyt yksin hautoen huolta,
- sitä huolta mi otsasi rypistää
- ja hartiat köyristää.
- Läpi Metsolan aamuisen, autuaan
- käyt kuokka olkapäällä,
- sinä murheinen, murtunut yksin vaan
- sin’ yksin
laahustattäällä, - missä kevättä nauttivi luonto muu,
- sulla yksin on marraskuu.
- Sulle yksin ynseä elämä on,
- sin’ yksin kiroat maata.
- Kun aamusta laskuhun auringon
- sun pakko on paahteessa raataa
- hyväks’ aina vain herrasi ahnahan,
- tuon kotias vaanivan.
- Pesä sulla on perällä korpien,
- siellä nälkäinen lapsilauma.
- Mut voimasi puserrat puolesta sen,
- jolla maat on ja aitat ja aumat,
- jolla lato ja laari on täyttymätön,
- sydän köyhälle lemmetön.
- Taas päivä on edessä pitkä sun
- ja nääntävä paahteessa pellon.
- Kuin piiskan alla lyö kuokkasi sun
- kunis kuulla voit iltakellon.
- Taas palajat polkuas laahustain,
- kova kannikka palkkana vain.
- Sävel-merenä Metsola avara soi
- san polkusi kahta puolta,
- tuhat-loisteisna kukkaset unelmoi
- sen varrella vailla huolta.
- Niin kaunis on maailma keväinen –
- laps-puoli sä yksin sen!
Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.