Amalia

Amalia Kirjoittanut Friedrich Schiller

Jalo, kaunis niinkuin ruusu kukkiessaan,

Armas niinkuin aamu rusossa

Oli häin, ja sulo silmu salamassaan,

Välkky, loisti lumovalossa.

Limotteli rakkauteen rakastaissaan,

Tunnot vihki taivaan kirkastus!

Riemun antoi rintaa vasten painaessaan

Suu’elmainsa syvä ihastus!

Lensi, pauhas’, syösty, suli henki henkeen,

Huulet, kasvot huohtit, vapisit,

Sielu vuosi sieluun, lempi intyi lempeen,

Maa ja taivas kaikki katosit.

Ikävöitsen – mielen suru musta muokkaa,

Murtaa, sillä – hän on poikessa;

Epätoivon huoli haikiasti huokaa,

Huokaa, itkee – hän on poikessa!

Lähde: Saima 21.11.1844.