Ammattijärjestön perustavan kokouksen muistolle
| Ammattijärjestön perustavan kokouksen muistolle. (Lausuttu iltamassa 30 joulukuuta 1899). Kirjoittanut Otto Tiuppa |
- Vuos’sata vanhana kaljupäänä
- Nyt haudan partaalle painuu,
- Tuo raukka on kestänyt monta säätä
- On kulkenut uljasna – hourupäällä,
- Nyt turma sen loppua vainuu – – –.
- Kullervona se lehdosta läksi
- Ja tuulispäänä se kulki,
- Jopa keski-ikähän päästyänsä
- Ol’ miestä viisaita mielestänsä,
- ”Toi aattehet uudet julki”.
- Se Hegel’in hengen vainioilta
- Myös Suomen kulmalle kulki,
- Ja suuren Snellman’in omanansa
- Kuin isä, armasta poikastansa
- Se rintaansa vasten sulki.
- Ja nuoriso nousi, kansallensa
- Oppia, valoa, tahtoi –
- Ja hetken hehkussa, riemupäällä
- Ne taistohon läksivät myrskysäässä,
- Ja valonlippua kantoi – – –.
- On ”suuret” kuolleet, ne nukkuu nurmen alla,
- Ja nuoriso ei tunne voimiansa;
- Rahaa, virkoja, ne kaikki halajaa –
- Toiset pomomiehen mahaa – kunniaa,
- – Eksyneet on raukat kansastansa.
- Ja köyhät kärsii – ne tahtoo huojennusta
- Kuten Mooses vettä kalliosta –
- Kadulle koiran lailla ajettuna
- Leipähuolet niskaan ahdettuna
- Täyttää rinnan kurjuus – murhe musta.
- Ulvoen ilmoja myrskyt käyvät
- – Se tultua näille maille,
- Ne köyhän väen pimeät päivät
- Sai tän joukon valvchelle!
- Jos ”kermalla” nyt on kelpo päivät
- Ja tuhansia kukkarossa,
- Työmiehen työllä ne kaikki käyvät
- Silkissä ja sametissa.
- Vaan annas olla kun kasvetaan
- Ja joukkomme heikko varttuu,
- Palttua herroille annetaan
- Ja onnea meille karttuu.
- Vielä se koittaa meillekin aamu
- Vuos’sata meidän on uusi,
- Vähän on tuolta vanhalta saatu –
- Siks’ tehtävämme on suuri.
- Tuonpa tehtävän suuren onneksi
- Nyt miehissä kättä lyömme,
- Terve veikot! Olkoonpa onneksi
- Nää vasta-alkavat työmme!
Lähde: Työmies 3.1.1900.