Ammattijärjestön perustavan kokouksen muistolle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ammattijärjestön perustavan kokouksen muistolle.
(Lausuttu iltamassa 30 joulukuuta 1899).
Kirjoittanut Otto Tiuppa


Vuos’sata vanhana kaljupäänä
Nyt haudan partaalle painuu,
Tuo raukka on kestänyt monta säätä
On kulkenut uljasna – hourupäällä,
Nyt turma sen loppua vainuu – – –.
Kullervona se lehdosta läksi
Ja tuulispäänä se kulki,
Jopa keski-ikähän päästyänsä
Ol’ miestä viisaita mielestänsä,
”Toi aattehet uudet julki”.
Se Hegel’in hengen vainioilta
Myös Suomen kulmalle kulki,
Ja suuren Snellman’in omanansa
Kuin isä, armasta poikastansa
Se rintaansa vasten sulki.
Ja nuoriso nousi, kansallensa
Oppia, valoa, tahtoi –
Ja hetken hehkussa, riemupäällä
Ne taistohon läksivät myrskysäässä,
Ja valonlippua kantoi – – –.

On ”suuret” kuolleet, ne nukkuu nurmen alla,
Ja nuoriso ei tunne voimiansa;
Rahaa, virkoja, ne kaikki halajaa –
Toiset pomomiehen mahaa – kunniaa,
– Eksyneet on raukat kansastansa.
Ja köyhät kärsii – ne tahtoo huojennusta
Kuten Mooses vettä kalliosta –
Kadulle koiran lailla ajettuna
Leipähuolet niskaan ahdettuna
Täyttää rinnan kurjuus – murhe musta.

Ulvoen ilmoja myrskyt käyvät
– Se tultua näille maille,
Ne köyhän väen pimeät päivät
Sai tän joukon valvchelle!
Jos ”kermalla” nyt on kelpo päivät
Ja tuhansia kukkarossa,
Työmiehen työllä ne kaikki käyvät
Silkissä ja sametissa.
Vaan annas olla kun kasvetaan
Ja joukkomme heikko varttuu,
Palttua herroille annetaan
Ja onnea meille karttuu.
Vielä se koittaa meillekin aamu
Vuos’sata meidän on uusi,
Vähän on tuolta vanhalta saatu –
Siks’ tehtävämme on suuri.
Tuonpa tehtävän suuren onneksi
Nyt miehissä kättä lyömme,
Terve veikot! Olkoonpa onneksi
Nää vasta-alkavat työmme!

Tiupan Otto.


Lähde: Työmies 3.1.1900.