Ammoiset harhat
| XIX [Ammoiset harhat] Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Mitenkä kauan kulkuamme hyvään
- ammoiset harhat hairahduttaa saakaan?
- Tien ihmisyyteen yhä ylentyvään
- niin selväksi ken kerran viitoittaakaan,
- ett’ enää velisurman syyhyn syvään
- vaeltajaa ei vaivu ainoaakaan?
- Milloinka, ihminen, niin tunnet tiesi,
- kuiluihin suistumatta kuljet, miesi?
- Takaisin alkukantaas tuhannesti
- ja raakalaisuuteesi eksyit hamaan
- ihantees tieltä. Ken päämäärääs esti
- sua ehtimästä, askelees löi lamaan?
- Kierrätkö piiriä vain ikuisesti,
- loputtomasti kaadut ansaan samaan?
- Sanoithan rakastavas suoraa suuntaa –
- pirunko juonet ympyräks sen muuntaa?
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.