Ampuja

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ampuja.
(Suomentama.)
Kirjoittanut anonyymi


Mielly, mielly kaitsiaksi!
Lamponen on lempiä,
Ruoho suotu sen ruaksi,
Ranta lyödä leikkiä.
Ӏiti, suo mun ampumalla
Huvitella kukkulalla!”
Mielly karjan kutsujaksi
Sarven sulosoitolla!
Kaunis kello kuuluvaksi
Metsän soittoriemulla.
Ӏiti, suo mun vilpastella
Synkän vuoren kukkuloilla!
Etkö hoida mielemmällä
Pellon kylvökukkia?
Synkkä tuoll’ on silmäellä
Synkän metsän vuoria.
”Kukkaset, kukostakoot he,
Äiti päästä vuorta kohte!”
Poika lähti joutsen kanssa,
Kiihty ampuintohon,
Kauvas tohti innossansa
Synkän vuoren tienohon.
Eessä juoksi arkaellen,
Vuorilammas vilotellen.
Nyt ylös se kaapasevi
Jyrkän vuoren rinnettä,
Halkemanki oikasevi
Yli ilman estettä.
Mutt’ on hällä jälessänsä
Poika murjajontsinensa.
Jyrkän vuoren piippulalla
Täyty raukan seisoa;
Hirviä on hauta alla
Eikä tiestä toivoa:
Hirmu eessä puottavasta,
Takana on ampujasta.
Siinä katso surkiasti,
Jos se hengen säästäsi,
Mutt’ se julma sukkelasti
Joutsellansa tähtäsi.
Kohta astu Peikko tuosta
Jyrkän vuoren onkalosta.
Lausu, laski vapissutta
Käsiensä suojahan,
”Vai sä murhan surkeutta.
Tulit tänne saattamaan!
Onhan ontta ilman alla,
Karjalleni rauha anna!”

[Johan] –[Bäc]kw[all].–


Lähde: Maamiehen Ystävä 14.12.1844.