Angelika

Angelika Kirjoittanut Bernhard Elis Malmström

Tuohkuva tuulonen hoi, joka riemuten lehtoja lennät,

Näitkö sä armahani, näitköpä nurmikukan?

Kirkasvyö puronen, joka tammipimentoja puikat,

Tokko käköstäni näit, tokkopa lintuani?

Taivaankarva kukat, kut lempeni jalkoja saitte

Suudella’ sulosuin, kuolkoten autuahat!

Pilvi, jok’ iltaruson sylihin nukahat, sinä taisit

Taivahan ranteellen temmata Angelikan? –

Suotta surussani soitan, ei kenkään soittoa kuule,

Rintani huokaantaa ei kenkään käsnä’;

Ei arvaa’ ykskään, mikä hirmusa huolien tuska

Mielessäin meluaa, poltto povessani on.

Kuitenkin kukap’ on, joka ain’ eläen ilomielin

Mustien murhetten pilviä piilevä ois?

Ihmisparka, surettava oot tosiaan, kuni taivon

Hellää kättä arot, jolta sa voimia saat!

Maallisiin ilohin sitä itkua enpä mä vaihda,

Jossa ma toisinahan muistojen öilläni uin;

Muistojen öillä usein, kuni taivaan tähtiä katson,

Jossa’ mun armahani, jossa Angeelika on.

Kuitenkin, voi kuinka usein olen katketa kurja,

Kun muistoin sulosuus painava mieltäni on!

Sill’ oli lempikevät mullai, oli mullai kukka,

Myrsky hävitti kevään, kuolema kukkani vei.

Lähde: Suometar 7.7.1848.