Antaa mennä!

Antaa mennä! Kirjoittanut Kasperi Tanttu

Viis siitä, että maaksi kerran maatuu

tää ”maasta tullut” sielun suojus-aine

ja jos jää unelmaksi yksi maine,

kun tämä poika ketaroiltaan kaatuu,

jos sortuu suurena kuin hyökylaine,

mi rannan kiviin kuolee kohahtain

ja tietää siksi sortuvansa vain,

kun alas painaa avaruuden paine.

Niin huimasti ei elonhetket lennä,

mä etten ehtis huutaa: antaa mennä!

niin että nopeemmin nään lopun tästä.

Jos kuinka elo tahtois täällä viihtää,

niin enemmän vain kysymys tää kiihtää:

mä mihin muutan tästä elämästä?

1913.

Lähde: Tanttu, Kasperi 1913: Nuoresta sydämestä: runovalikoima. Kustannusosakeyhtiö Valonvalta, Mikkeli.