Aristius Fuscukselle

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aristius Fuscukselle.
(Horatius. Oodi XXII, 1 kirja).
Kirjoittanut Horatius


Viaton ja vilpitön ei se kaipaa
Maurilaist’ ei keihoa, eikä jousta,
Vasamoist’ ei myrkytetyistä täyttä
               Viiniä, Fuscus,
Kuohusain jos kulkevi kautta Syrttein,
Taikka kolkon Kaukaso-vuoren kautta
Taikka missä huuhtovi maisemia
               Kuulu Hydaspes.
Sillä kerta kun Lalageesta laulain
Huoletoinna kuljin Sabiinan metsää
Rajan taakse, niin mua turvatointa
               Kaikkosi hukka:
Jonka moist’ ei kasvata hirviötä
Avarissa Daunia tammistoissaan,
Eikä Juban maa, emä leijonien
               Polttama päivän.
Aseta mä jääketoloille, miss’ ei
Kevätuuli toivuta yhtään puuta,
Missä äärtä maan sadesää ja usma
               Ahtavi aina;
Aseta mä vaunujen alle päivän,
Maahan, joss’ ei kattoa manner kanna:
Hymysuuta vaan Lalageeta lemmin
               Mie, sulokieltä.

1870.


Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.