Armas Suomenmaa!
| Armas Suomenmaa! (Nuotti: Mitt Normandie). Kirjoittanut Kustaa Killinen |
- Kun kevät kukka-laumallansa
- Pois talven meiltä pakottaa,
- Kun taivas kulta loistossansa
- Ja leutopäivä helottaa,
- Kun käki kukissamme kukkuu
- Ja leivo luonnon iloittaa,
- Niin rinta riemuellen hehkuu
- Vaan sulle, sulle armas Suomenmaa!
- On syyski raitis Pohjolamme,
- Ja talvi luonnon vahvistaa,
- Kun lumi-kuuset kukkii maamme
- Ja Pohja liehuin leimuaa.
- Ja vaikka kylmä raivoin riehuu
- Ja aallot kahleisinsa saa,
- Niin suonissani veri kiehuu
- Vaan sulle, sulle armas Suomenmaa!
- Mä katson Sveitsin kauneutta
- Sen vuorten, laaksoin jaloa.
- Ja Rooman jätti-muhkeutta
- Ja vanhan Kreikan suloa;
- Vaikk’ eessän’ mahti-maatki päilyy,
- En Pohjolaa voi unohtaa.
- Mun muisto rinnassani säilyy
- Vaan sulle, sulle armas Suomenmaa!
- Oi maata mointa maailmassa,
- Ei löytyne niin suotuisaa,
- Miss’ lempi niinkuin Pohjolassa
- Lumenki loistoss’ leimuaa.
- Et onneaan voi kiittää kielin
- Ken tällä maalla olla saa,
- Mä elää, kuolla aina mielin
- Vaan sulle, sulle armas Suomenmaa!
Lähde: Satakunta 19.4.1873.