Arttelit ahkerat luokaa
Ulkoasu
Arttelit ahkerat luokaa Kirjoittanut Jalmari Virtanen |
- Kohta taas koittavi aika,
- Kun peltoa raatava rahvas
- Auransa kurkehen käy
- Peltoa muokkailemaan.
- Siementä kallista kylvää hän
- Maaemon muhkeaan multaan,
- Tarmokas mielensä on
- Toiveita tulvehillaan:
- Tästä se syksyllä nousee
- Karjalan lapsille laiho,
- Pilvet kun kastetta suo,
- Aurinko armauttaan.
- Nousevi, nousevi pellosta
- Läikkyvä, kultainen vilja,
- Tarmolla työhön jos käy,
- Voimia säästä kun ei.
- Siispä nyt peltoa vanhaa
- Ja uuttakin uskovin mielin
- Käykäätte kääntämähän,
- Nälkä ett’ poistuisi pois.
- Valkoiset vainolan miehet ne
- Raiskasi Karjalan maata,
- Kuoleman kylvöä vain
- Maallemme armaalle toi.
- Mutta me tahdomme kaiken
- jälleen korjata, nostaa
- Pirttimme entiselleen,
- Vainiot aaltoilemaan.
- Ei tule orttemme alle
- Sellaista puutetta, tuskaa,
- Mielen mi lannistais,
- Uskomme voittoomme veis.
- Karjala on punamaa,
- Ja sen raatajarahvas
- Onnensa lunnaiksi taas
- Tarmolla toimehen käy.
- Innolla työhön käykää,
- Tarttukaa kurkehen auran;
- Maastapa, maastapa voi
- Ouruta onnemmekin.
- Yksin jos voimia puuttuu,
- Yhdessä varmasti voitte
- Vastukset vaikeatkin
- Tieltänne työnnellä pois.
- Käykää toimehen joukolla,
- Arttelit ahkerat luokaa,
- Niin nälkä se poistuvi pois,
- On onnekas Karjalan maa.
1922
Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.