Arvostelijalle
Ulkoasu
Arvostelijalle. Kirjoittanut Eero Alpi |
- Hyvin arvoisa ja suuri herra,
- Te tahtoisittekohan hieman verran
- Sanaa koito lauluniekan kuulla,
- Kun sangen suipolla se puhuu suulla?
- Kas, sydämmenne – anteeks’ sit’ ei Teillä,
- On sydän vainen laulajilla meillä –
- Niin, kynänne, kun lauselmia piirtää,
- Sijoilta melkoisia voi se siirtää.
- On Teillä piiska, meillä selkä vainen,
- Ja – Herra nähköön – vastaanottavainen.
- Te saatte lyödä, jotta läiskähtääpi,
- Ja tietysti se protestitta jääpi.
- Te lauluihimme aina leimahdatte,
- Me veisaamme ja te vain messuatte,
- Ja messustanne huvitettu kansa
- On enemmän kuin meistä konsanansa.
- Se harvoin muistaa, ett’ on laulu meidän,
- Vaan aina, ett’ on arvostelu Teidän.
- Siis: samalla kun laulun runoamme,
- Useinkin vainen Teitä nostatamme.
- Ma kysyn: saisimmeko uhkasakon,
- Jos laulajat me tekisimme lakon?
- Kun silloin maamme mainehikas miesi
- Vois saada halpauksen – Herra tiesi!
Lähde: Alpi, Eero 1904: Kajastuksia: runoja. Alfred Lagerbom, Hamina.