Asetus Jalkapuun rangaistuksen lakkauttamisesta Suomenmaassa

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

[Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.]

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus

Jalkapuun rangaistuksen lakkauttamisesta Suomenmaassa.

Annettu Helsinginkaupungissa 15 p. Toukokuuta 1848.

ME NIKOLAI Ensimäinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias kaiken Venajänmaan, Suomen Isoruhtinas . . .

Teemme tiettäväksi: että koska ME olemme löytäneet, että Suomen Isoruhtinanmaan Lakisäännössä, erinäisille pienemmille vioille, harhailuksille ja laiminlyönnöille, määrätty jalkapuun rangaistus, sen vuoksi että se yhteiseltä kannalta nyt pidetään paljoa häpiällisempänä kuin ennen, ei ole kohtuullinen rikokselle, jonka tähden se päällenpannaan, eikä muutoin sovelias tarkotukseensa; niin olemme ME, sittenkuin Suomeen asetettu Senaattimme myös on anotun alamaisen lauseensa siitä aineesta Meille saattanut, hyväksi löytäneet Armossa julistaa jalkapuun rangaistuksen lakkautetuksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa se vielä Isoruhtinanmaan Lakisäännössä löytyy, ja sitä vasten asettaa, ei ainoasti että asianomaisten Kirkkoherrain ja Kirkko-raatien, harjoittaissansa Kirkon ja Seurakunnan kuritus-oikeutta, pitää, sanotun rangaistuksen asemesta, pruukkaaman ynnä sakon kanssa, missä sitä löytyy säättynä, yksivakaisia varoituksia Kirkko-raadin edessä, ja vaikeimmissa tiloissa, koska rikos on soimattavampi ja saattaa olla muille pahaksi esimerkiksi, myöskin kirkon kuulutusta, mainitsevaa lyhykäisesti vikapään nimen ja harhailuksen ja että hän sentähden on tullut säätyssä järjestyksessä varoitetuksi; mutta myöskin että maailmalliselta Tuomarilta tutkittavissa asioissa, joissa jalkapuun rangaistus, yhteisen Lain eli eri sääntöin jälkeen, tähän asti on kysymykseen tullut, vaariin otettakoon: jotta jos lapsi-ikäinen kiroo, myöskin usiammin, niinkuin 2:sessa momentissa, 2:sessa §:sa, Pahanteon kaaren 3:nessa Luvussa on sanottu, niin rangaistakoon, niinkuin saman §:in 1:mäisessä momentissa ja ylipään lapsi-ikäisten rikoksista on säätty, kurituksella vanhemmiltansa eli holhoojalta, vikapään ikää ja pahatapaisuutta myöten; että sakko näpistelemisestä kalastuspaikassa, johon on tuomittu seuraten 24:nä p. Tammikuussa 1771 annettua Satama-sääntöä, pitää, ellei sakotetulla ulosmitattaissa löydy varaa sen maksuksi, muutettaman vankiudeksi, näpistämisen sakolle yhteisessä Laissa määrättyin perustusten jälkeen; ja että Tuomio näissä molemmissa tapauksissa, ja kaikissa muissa tiloissa, joissa jalkapuun rangaistukseen muutoin olis pitänyt tuomittaa, joko ynnä muun edesvastauksen kanssa taikka vieraan uskon seuralaisia kirkon rangaistuksen asemesta, pitää, sitten kuin Päätös on voittanut laillisen voiman ja rangaistus muutoin käynyt täytäntöön, julistettaman yhteiseksi tiedoksi asianomaisen seurakunnan kirkossa. Jonka jälkeen kaikki asianomaiset itsensä alamaisuudessa ojentakoot. Helsinginkaupungissa 15 p. Toukokuuta 1848.

Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen jälkeen ja Korkiassa Nimessä,

Hänen Suomeen asetettu Senaattinsa:

L. G. v. HAARTMAN.
LARS SACKLEEN.
OTTO af SCHULTÉN
W. FORSMAN.
FREDR. WILH. PIPPING.
G. M. ARMFELT.
C. CRONSTEDT.
B. U. BJÖRKSTEN.
AUGUST LOHMAN.
O. R. REHBINDER.

Carl S. Forssman.