Asetus Suomen kreikkalaiskatolisen kirkkokunnan seurakunnallisesta jaoituksesta
Opetusministerin esittelystä säädetään:
Suomen kreikkalaiskatolisessa kirkkokunnassa toimeenpannaan 1 päivästä tammikuuta 1950 uusi seurakunnallinen jaoitus, jonka mukaan kirkkokunnassa on kaksikymmentäviisi seurakuntaa luostariseurakuntia lukuunottamatta. Samasta päivästä lukien lakkautetaan kirkkokuntaan kuuluvat Annantehtaan, Kitelän, Korpiselän, Kyyrölän, Käkisalmen, Mantsinsaaren, Palkealan, Petsamon, Pitkärannan, Salmin, Sortavalan, Suistamon, Suojärven, Terijoen, Tiurulan, Uudenkirkon ja Viipurin seurakunnat sekä Viipurin suomalainen seurakunta.
Uudessa seurakunnallisessa jaoituksessa perustetaan neljätoista uutta seurakuntaa lakkauttamatta jäävien yhdentoista seurakunnan lisäksi ja suoritetaan siitä johtuvia sekä muita tarpeellisia aluesiirtoja seurakunnasta toiseen.
Seurakuntien alueet ja nimet sekä valvontapiirijaoituksen vahvistaa opetusministeriö noudattamatta sitä menettelyä, joka on määrätty Suomen kreikkalaiskatolisesta kirkkokunnasta 26 päivänä marraskuuta 1918 annetun asetuksen muuttamista 14 päivänä tammikuuta 1925 annetun asetuksen (47/25) 6, 216 ja 219 §:ssä. Mainittua asetusta nimitetään jäljempänä kirkkokunta-asetukseksi.
Seurakunnallisessa jaoituksessa on otettava huomioon kreikkalaiskatolisen väestön asuma-alueet, muut maantieteelliset näkökohdat ja liikenneyhteydet niin, että väestön sielunhoidolliset tarpeet voidaan eri seurakunnissa tasapuolisesti ja tyydyttävästi täyttää sekä että seurakuntien taloudelliset edellytykset ovat mahdollisuuksien mukaan tasavertaiset. Uusien seurakuntien alueita määrättäessä on lisäksi pyrittävä siihen, että seurakunta väestönsä enemmistöltä vastaa jotakin 1 §:n 1 momentissa mainittua lakkautettua seurakuntaa.
Kirkkokunnan jakamisesta hiippakuntiin säädetään asetuksella erikseen.
Lakkautettujen seurakuntien jäsenet samoin kuin ne muiden seurakuntien jäsenet, joiden asuinpaikka tulee kuulumaan uuden seurakunnallisen jaoituksen johdosta toisen seurakunnan alueeseen, siirretään siihen kreikkalaiskatoliseen seurakuntaan, jonka alueella he asuvat.
Edellä 4 §:ssä tarkoitetun siirtämisen suorittavat seurakuntien papiston jäsenet seurakunnanesimiehen johdolla ja vastuulla 1 päivään maaliskuuta 1950 mennessä, noudattaen soveltuvilta kohdin muuttokirjoista sekä kirkonkirjasta ja muusta vastaavasta rekisteristä annettavasta todistuksesta ja eräiden ilmoitusten merkitsemisestä sellaiseen rekisteriin 28 päivänä marraskuuta 1930 annetun asetuksen (362/30) 4 ja 12 §:n säännöksiä, kuitenkin niin, että samaan seurakuntaa siirrettävistä laaditaan muuttokirjaa vastaava luettelo. Siirtämisestä on asianomaisille maksutta lähetettävä ilmoitus.
Kustannukset 4 §:ssä tarkoitetusta väestön siirtämisestä suorittaa se seurakunta, mistä siirto tapahtuu. Kirkollishallitus vahvistaa siirrosta suoritettavan palkkion perusteet.
Ne lakkautettujen seurakuntien jäsenet, joiden asuinpaikka on tuntematon tai jotka eivät asu maassa, jäävät toistaiseksi seurakuntansa kirkonkirjoihin.
Lakkautettujen seurakuntien kirkonkirjoista ja arkistoihin kuuluvista muista asiakirjoista muodostetaan 5 §:ssä mainitun määräajan kuluttua toistaiseksi kirkollishallituksessa ja kirkkokunnan kustannuksella hoidettava keskusarkisto, josta soveltuvilta kohdin on voimassa, mitä kreikkalaiskatolisten seurakuntien kirkonkirjoista ja arkistoista on määrätty.
Keskusarkiston vastuunalaiseksi hoitajaksi kirkollishallitus määrää sopivan henkilön, joka antaa arkistosta virallisia todistuksia.
Keskusarkiston hoitajalla on oikeus antamistaan virallisista todistuksista ja muista asiakirjoista kantaa sen suuruinen lunastusmaksu kuin kreikkalaiskatolisten seurakuntien papeille on tuleva vastaavanlaisista asiakirjoista.
Kun keskusarkiston hoitajan tietoon tulee 7 §:ssä tarkoitetun henkilön asuinpaikka, on hänet viipymättä siirrettävä asuinpaikkansa seurakuntaan soveltuvasti noudattaen 5 §:n säännöksiä.
Kirkollishallituksella on oikeus määrätä, että 7 §:ssä tarkoitettu henkilö on siirrettävä keskusarkistossa säilytettävästä kirkonkirjasta kirkollishallituksen määräämään seurakuntaan.
Milloin tämän asetuksen mukaisesta seurakunnallisesta jaoituksesta johtuen seurakunnan kirkko tai rukoushuone tontteineen taikka hautausmaa joutuu toisen seurakunnan alueelle, katsotaan tällaisen omaisuuden sellaisenaan oikeuksineen ja velvoituksineen korvauksetta siirtyvän viimeksi mainitulle seurakunnalle.
Edellä 1 momentissa oleva säännös koskee myös hallinta- tai vuokraoikeutta sanotunlaiseen omaisuuteen sekä seurakunnan omistamaa, siirtyvään kirkkoon tai rukoushuoneeseen kuuluvaa sisustusta.
Jos muuta kuin 11 §:ssä mainittua seurakunnan omaisuutta joutuu sanotussa pykälässä tarkoitetusta syystä toisen seurakunnan alueelle, ja sen siirtämisen tälle seurakunnalle voidaan katsoa olevan tarpeellista, määrää kirkollishallitus seurakunnan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan suoritettavaksi asianomaisten seurakuntien välisen asiaa koskevan selvittelyn.
Selvittelyn suorittaa lautakunta, johon kumpikin seurakunta valitsee yhden jäsenen. Kirkollishallitus määrää lautakunnalle puheenjohtajan, jolleivät lautakunnan jäsenet voi hänestä sopia.
Selvittelyssä on määriteltävä siirtyvä omaisuus ja arvioitava siitä suoritettava mahdollinen korvaus tai vastike sekä määrättävä muut mahdolliset siirtämisen ehdot.
Korvausta arvioitaessa on otettava huomioon paitsi siirtyvän omaisuuden arvoa myös kuinka suuri osa omistajaseurakunnan väestöä on uudessa seurakunnallisessa jaoituksessa siirretty siihen seurakuntaan, jolle kysymyksessä oleva omaisuus tulisi luovutettavaksi. Korvausta ei ole määrättävä, jos tämä olisi omaisuuden laadun tai määrän vuoksi tahi jostakin muusta erityisestä syystä kohtuutonta.
Edellä 12 §:ssä tarkoitetusta selvittelystä, joka suoritetaan asianomaisten seurakuntien kustannuksella, puoleksi kummankin, on 13 §:ssä mainitun lautakunnan puheenjohtajan laadittava kirkollishallituksen ohjeiden mukainen pöytäkirja ja toimitettava se kirkollishallitukselle. Kirkollishallitus hankkii selvittelystä asianomaisten seurakuntien lausunnot ja lähettää asiakirjat sekä ehdotuksensa asiassa opetusministeriön ratkaistavaksi.
Tämän asetuksen nojalla muodostettavan uuden seurakunnan väliaikaisena hallintoelimenä toimii seurakunnan hoitokunta, kunnes varsinaiset hallintoelimet seurakuntaan on asetettu. Hoitokunnan puheenjohtajana on seurakunnan esimies. Puheenjohtajan lisäksi hoitokuntaan kuuluu kaksi tai neljä jäsentä, jotka kirkollishallitus kutsuu tehtävään seurakunnanesimiestä kuultuaan.
Uuden seurakunnan hoitokunnalla on seurakunnanneuvoston ja virkatalolautakunnan toimivalta sekä jäljempänä mainittavat erityiset tehtävät.
Uuden seurakunnan esimiehen ja hoitokunnan ensisijaisena tehtävänä on huolehtia siitä, että 4 ja 5 §:n mukaisesti seurakuntaan siirrettävä väestö merkitään seurakunnan jäseniksi ja vuoden 1950 äänivaltaisten luettelo laaditaan huolellisesti ja joutuisasti niin, että seurakunnan ensimmäinen varsinainen seurakunnankokous voidaan, mikäli mahdollista, pitää viimeistään kesäkuun aikana 1950.
Ehdotus 19 §:ssä tarkoitetuksi äänivaltaisten luetteloksi on kirkkokunta-asetuksen 254 §:n 2 momentissa mainituksi ajaksi julkipantava seurakunnan jäsenten nähtäväksi.
Uuden seurakunnan äänivaltaisten luettelon vahvistaminen vuotta 1950 varten kuuluu seurakunnan hoitokunnalle, eikä sen päätöksestä saa valittaa.
Niistä uuden seurakunnan jäsenistä, jotka ovat muuttaneet seurakuntaan vuonna 1950 sen jälkeen kuin edellä 1 momentissa mainittu varsinainen äänivaltaisten luettelo on vahvistettu, on ajoissa ennen seuraavaa seurakunnankokousta laadittava ja vahvistettava äänivaltaisten lisäluettelo, noudattaen soveltuvilta kohdin 1 momentin ja 20 §:n säännöksiä.
Kun uuden seurakunnan äänivaltaisten luettelo on vahvistettu, on ensimmäinen varsinainen seurakunnankokous kutsuttava viipymättä koolle. Tässä kokouksessa:
1) toimitetaan seurakunnanneuvoston jäsenten vaali;
2) valitaan kirkon ja rukoushuoneen isännöitsijät, mitkä vaalit alistetaan kirkollishallituksen vahvistettavaksi;
3) suoritetaan virkatalolautakunnan ja muiden lautakuntien vaalit;
4) valitaan seurakunnan rahastonhoitaja ja mahdolliset muut sellaiset toimihenkilöt, joiden valitseminen ei kuulu seurakunnanneuvostolle; sekä
5) käsitellään muut kiireelliset seurakunnan hallintoa, taloutta ja jälleenrakentamista koskevat asiat.
Uuden seurakunnan talousarvion vuodelle 1950 vahvistaa kirkollishallitus seurakunnan hoitokunnan esityksestä.
Lakkautettujen seurakuntain entisillä jäsenillä samoin kuin muilla henkilöillä, jotka tämän asetuksen 4 §:n nojalla siirretään toiseen seurakuntaan, on tässä seurakunnassa äänioikeus samana vuotena kuin siirto on tapahtunut eikä heihin vuosina 1950–1954 sovelleta kirkkokunta-asetuksen 114 §:n 2 momentin 3 kohdan säännöksiä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuista seurakunnan uusista jäsenistä on viipymättä laadittava ja vahvistettava äänivaltaisten lisäluetteloita, jotta he voisivat käyttää äänioikeuttaan seurakuntaan siirtämisen jälkeen ensiksi pidettävässä varsinaisessa seurakunnankokouksessa.
Niiden kirkollisverojen maksuunpanon ja kannon, jotka lakkautettujen seurakuntien entisten jäsenten olisi vuoden 1949 tulojen perusteella seurakunnalleen maksettava, suorittaa kirkollishallitus ja tilittää kannetut verot, maksuunpanosta ja kannosta aiheutuneet kustannukset vähennettyään, niille seurakunnille, joiden jäseniksi asianomaiset verovelvolliset on siirretty.
Veroäyrin suuruuden vahvistaa opetusministeriö kirkollishallituksen esityksestä.
Opetusministeriö vahvistaa kirkollishallituksen esityksestä vuosia 1950–1959 varten uuden seurakunnan papiston palkkausjärjestelyn noudattamatta menettelyä, joka on määrätty 18 päivänä toukokuuta 1929 annetussa asetuksessa Suomen kreikkalaiskatolisten seurakuntain papiston palkkauksesta (191/29).
Milloin jonkin muun kuin uuden seurakunnan väkiluku on 4 §:ssä tarkoitetun siirtämisen johdosta lisääntynyt niin, että seurakuntaan on perustettava uusia papin, diakonin tai lukkarin virkoja, sovelletaan myös 1 momentin säännöstä.
Lakkautetun seurakunnan papin, diakonin ja lukkarin virat lakkautetaan samalla kertaa kuin seurakunnatkin.
Virkaa haettavaksi julistamatta ja vaalia toimittamatta nimittää piispa yhdessä kirkollishallituksen kanssa lakkautettujen seurakuntain vakinaiset papit, diakonit ja lukkarit uusien seurakuntien papiston virkoihin noudattaen kirkkokunnassa voimassa olevia virkaylennysperusteita kuitenkin niin, että nimityksessä otetaan huomioon asianomaisen soveltuvaisuus viran menestykselliseen hoitoon.
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa nimityksessä on papiston jäsen mahdollisuuden mukaan määrättävä sellaiseen uuteen seurakuntaan, joka väestöltään lähinnä vastaa asianomaista lakkautettua seurakuntaa.
Lakkautetun seurakunnan vakinainen pappi, diakoni ja lukkari on velvollinen vastaanottamaan kirkon vakinaisen viran, joka vastaa hänen suorittamiaan opinnäytteitä tai, jollei sitä hänen taloudellisiin oloihinsa nähden ole pidettävä kohtuuttomana, kirkon muunkin viran tai toimen taikka viransijaisuuden.
Edellä 29 §:ssä tarkoitettu viran haltija, jota ei nimitetä uuteen virkaan tai joka kieltäytyy uutta virkaa vastaanottamasta syystä, jota piispa ja kirkollishallitus eivät pidä hyväksyttävänä, siirretään kirkollishallituksen määräämästä ajankohdasta alkaen lakkautuspalkalle, jonka suuruus on sama kuin lakkautetusta virasta Suomen kreikkalaiskatolisen papiston eläkekassalta tuleva täysi eläke.
Lakkautuspalkan maksamisessa noudatetaan 1 momentissa mainitun eläkekassan ohjesäännön eläkettä koskevia määräyksiä. Oikeus lakkautuspalkkaan menetetään samoista syistä kuin eläkkeestä on sanotussa ohjesäännössä määrätty.
Niihin uusiin seurakuntiin, joihin papistoa ei ole 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla nimitetty, kirkollishallitus määrää väliaikaisen papiston jäsenen siihen asti, kunnes seurakunnassa on toimitettu asetuksenmukainen vaali ja viran vakinainen haltija sen perusteella nimitetty.
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa uudessa seurakunnassa on avoinna oleva papin, diakonin tai lukkarin virka julistettava haettavaksi ja vaali toimitettava viipymättä sen jälkeen kun ensimmäinen seurakunnan äänivaltaisten luettelo on vahvistettu.
Lakkautetun seurakunnan papilla, diakonilla ja lukkarilla, joka on 28 §:ssä mainitulla tavalla nimitetty uuden seurakunnan papiston jäseneksi, on oikeus, mikäli palkkaus hänen uudesta virastaan on pienempi kuin entisestä, saada henkilökohtaisena palkanlisänä kirkkokunnan yleisistä varoista entisen ja uuden virkansa rahapalkkauksen välinen erotus niin kauan kuin hän on mainitun uuden viran haltija.
Lakkautettujen seurakuntien omaisuudesta säädetään erikseen.
Lakkautetun seurakunnan hoitokunta ja muut mahdolliset hallintoelimet toimivat siihen asti, kunnes seurakunnan arkisto ja omaisuus on tässä asetuksessa määrätyllä tavalla luovutettu ja vastuuvapaus hoitokunnalle myönnetty. Sanottujen elinten lopettamisesta päättää kirkollishallitus.
Opetusministeriö voi tarvittaessa antaa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.
Tällä asetuksella kumotaan kreikkalaiskatolisista siirtoseurakunnista 29 päivänä marraskuuta 1941 annettu asetus (817/41), mikäli sen säännökset ovat ristiriidassa tämän asetuksen kanssa.
- Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1949.