Asetus kreikkalaiskatolisista siirtoseurakunnista
Opetusministerin esittelystä säädetään:
Kreikkalaiskatolista seurakuntaa, jonka alue 12 päivänä maaliskuuta 1940 allekirjoitetulla rauhansopimuksella luovutettiin, sanotaan tässä asetuksessa siirtoseurakunnaksi.
Sellaiseenkin seurakuntaan, jonka alue osaksi luovutettiin, voi opetusministeriö kirkollishallituksen esityksestä määrätä siirtoseurakuntaa koskevia säännöksiä sovellettavaksi.
Siirtoseurakunnan hallintoelimenä on seurakunnan hoitokunta.
Hoitokunta käyttää seurakunnankokouksen, seurakunnanvaltuuston, seurakunnanneuvoston, kirkonisännöitsijäin ja virkatalolautakunnan toimivaltaa.
Seurakunnan hoitokuntaan seurakunnanesimies puheenjohtajana sekä jäseninä toinen pappi, milloin sellainen on, tai, jos heitä on useampia, se, jonka kirkollishallitus määrää, ja lisäksi kolme seurakunnan maallikkojäsentä ja kolme niinikään maallikkoihin kuuluvaa varajäsentä, jotka kirkollishallitus, seurakunnanesimiehen tehtyä ehdotuksen, määrää ja joiden määräyksen kirkollishallitus myöskin voi peruuttaa.
Seurakunnan maallikkojäsenen kelpoisuudesta ja oikeudesta kieltäytyä seurakunnan hoitokunnan jäsenyydestä olkoon vastaavasti voimassa, mitä Suomen kreikkalaiskatolisesta kirkkokunnasta 26 päivänä marraskuuta 1918 annetun asetuksen muuttamisesta 14 päivänä tammikuuta 1925 annetun asetuksen 231, 238 ja 240 §:ssä on säädetty.
Hoitokunta on päätösvaltainen puheenjohtajan ja kahden maallikkojäsenen saapuvilla ollessa. Seurakunnanesimiehen estyneenä ollessa toimii puheenjohtajana toinen hoitokunnan pappisjäsen. Jollei sellaista jäsentä hoitokunnassa ole tai hän on estynyt, toimii puheenjohtajana maallikkojäsen, jonka hoitokunta siihen tehtävään valitsee.
Hoitokunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta niin usein kuin hän sen tarpeelliseksi katsoo tahi vähintään puolet hoitokunna[1] jäsenistä sitä pyytää. Hoitokunta kokoontukoon myöskin hiippakunnan piispan, kirkollishallituksen tahi lääninhallituksen kehoituksesta.
Hoitokunnan päätöksen alistamisesta ja siitä valittamisesta olkoon vastaavasti voimassa, mitä on säädetty sen seurakunnallisen viranomaisen päätöksestä, jonka toimivaltaa hoitokunta kulloinkin on käyttänyt.
Hoitokunnan jäsenelle suoritetaan seurakunnan varoista matkakustannusten korvaus ja kohtuullinen päiväraha, joiden suuruuden kirkollishallitus hoitokunnan ehdotuksesta määrää.
Siirtoseurakunnan varoja, lukuun ottamatta määrätarkoitukseen seurakunnalle lahjoitettuja tai uskottuja, voidaan kirkollishallituksen luvalla käyttää siirtoseurakunnan viranhaltijain palkkaukseen ja muihin laillisiin menoihin sen estämättä, mitä kreikkalaiskatolisten seurakuntain papiston palkkauksesta ja kreikkalaiskatolisten seurakuntain papiston virkataloista 18 päivänä toukokuuta 1929 annetuissa asetuksissa ja samana päivänä näiden asetusten täytäntöönpanosta annetuissa valtioneuvoston päätöksissä on määrätty.
Siirtoseurakunnan jäsenten on, poiketen 3 §:n 2 momentissa mainitun asetuksen 198 ja 200 §:n säännöksistä, seurakunnan yhteisiä tarpeita varten siirtoseurakunnalle suoritettava, paitsi sitä henkilömaksua, josta säädetään kreikkalaiskatolisten seurakuntain papiston palkkauksesta annetun, edellä 4 §:ssä mainitun asetuksen 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa, myös saman momentin 4 kohdassa mainittu vero niiden kuntain kunnallistaksoituksen perusteella, joissa siirtoseurakunnan jäseniä on verotettu. Sen rahamäärän, minkä siirtoseurakunta on oikeutettu kantamaan kunnallistaksoituksessa pannulta veroäyriltä, vahvistaa opetusministeriö kirkollishallituksen esityksestä.
Siirtoseurakunnan jäsen on vapaa kirkollisveron suorittamisesta muille seurakunnille.
Jos siirtoseurakunnalla ei ole riittävästi varoja käytettävissään tarpeellista toimintaansa varten, voi seurakunta saada avustusta valtion varoista, mikäli määräraha tarkoitukseen on osoitettu.
Seurakunnan hoitokunnan on alistettava valmistamansa tulo- ja menoarvio vuosittain kirkollishallituksen tutkittavaksi ja vahvistettavaksi. Milloin hoitokunnan valmistama tulo- ja menoarvio edellyttää avustusta valtion varoista, vahvistaa tulo- ja menoarvion opetusministeriö.
Seurakunnan hoitokunta toimittakoon vuosineljänneksittäin kuukauden kuluessa sen päättymisestä otteet seurakunnan tileistä kirkollishallitukselle.
Siirtoseurakunnan tilit tarkastaa kaksi siihen tehtävään sopivaa henkilöä, jotka kirkollishallitus määrää.
Tilinpäätöksen hyväksyy ja vastuuvapauden seurakunnan hoitokunnalle myöntää vuosittain kirkollishallitus.
Siirtoseurakunnan avoimeksi joutunutta papinvirkaa sekä diakonin- tai lukkarinvirkaa älköön julistettako haettavaksi, ellei kirkollishallitus erikoisista syistä katso viran vakinaista täyttämistä seurakunnan edun kannalta välttämättömäksi.
Siirtoseurakunnan papin, diakonin ja lukkarin toimipaikan määrää kirkollishallitus seurakunnan hoitokuntaa kuultuaan.
Opetusministeriö määrää kirkollishallituksen esityksestä, milloin 1 §:ssä tarkoitetun seurakunnan hoitaminen siirtoseurakuntana, joko osaksi tai kokonaan, on lakkaava.
Tarkemmat määräykset tämän asetuksen soveltamisesta antaa opetusministeriö, joka myös tarvittaessa voi antaa tätä asetusta täydentäviä määräyksiä.
Tämä asetus on voimassa vuoden 1951 loppuun.
- Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 1941.
Huomautukset[muokkaa]
- ↑ pitää olla hoitokunnan