Asetus virastoissa palvelevien virka- ja palvelusmiesten nimikirjain pitämisestä sekä virkamiesten ansioluetteloista
Suomen asetuskokoelma 48/1920.
Kumoten Senaatin erinäisille maan viranomaisille ja virastoille 24 päivänä heinäkuuta 1826 lähettämän kiertokirjeen virkaluettelojen asianomaiseen virastoon toimittamisesta ynnä erinäisten viranomaisten tämän perusteella antamat kiertokirjeet sekä muuttaen ja täydentäen asiasta tähän asti voimassa olleita säännöksiä, säädetään täten, Pääministerin esittelystä, niinkuin seuraa:
Presidentin kanslian, valtioneuvoston kanslian, oikeuskanslerinviraston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallito-oikeuden sekä niiden alaisten maan viranomaisten ja virastojen on pidettävä nimikirjaa kaikista virastossa palvelevista vakinaisista ja ylimääräisistä virka- ja palvelusmiehistä.
Nimikirjaa pidettäessä on käytettävä oheenliitettyä kaavaa.
Palvelusmiehistä pidetään eri luetteloa.
Yliopistolla sekä koulu- ja kirkollisvirkakuntiin kuuluvilla virastoilla on kuitenkin oikeus edelleenkin käyttää niille määrättyjä tai käytäntöön otettuja nimikirjan ja ansioluettelon kaavoja.
Sotaväestä on tässä kohden voimassa mitä siitä on erikseen säädetty.
Ylempi viranomainen määrää, onko sen pidettävä nimikirjaa alaistensa viranomaisten ja virastojen virkamiehistä vai onko alempain viranomaisten itsensä se tehtävä, sekä antaa tarkemmat ohjeet nimikirjan pitämisestä.
Nimikirjan pohjaksi on pantava tähän asti virastossa tehdyt nimikirjat ja siinä palvelevain virkamiesten ansioluettelot, asianmukaisesti täydennettyinä ja oikeutensa puolesta tarkastettuina, minkä jälkeen tapahtuneet muutokset merkitään nimikirjaan sitä myöten kuin niitä sattuu.
Kun virkamies siirtyy toisen viraston palvelukseen, on häntä koskeva nimikirjan ote heti lähetettävä siihen virastoon sen nimikirjaan merkittäväksi.
Jos virkamies tarvitsee ansioluetteloa viran, virkaeron tai eläkkeen hakemista varten taikka muuhun tarkoitukseen, on ansioluettelona oleva oikeaksi todistettu nimikirjan ote.
Jos virkamies pyytää arvosanaa virkatoiminnastaan, on sen innon ja uutteruuden määrää arvosteltaessa, jota asianomainen on silloisessa virkatoimessaan osoittanut, käytettävä arvosanoja: "kiitettävä", "tyydyttävä" tai "vähemmän tyydyttävä".
Virkamiehelle annettu arvosana merkitään ansioluetteloon ja sen allekirjoittaa asianomainen päällikkö.
- Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
- Helsingissä, 9 päivänä maaliskuuta 1920.