Siirry sisältöön

Asuinkumppalini

Wikiaineistosta
Asuinkumppalini.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Nyt majahani muuttanut
On kumppalikin mulle.
Täst’ en oo vielä virkkanut,
Siks kerron sen nyt sulle.
Hän tänne tosin tullut on
Omalla luvallansa,
Mut hän on, raukka, puoleton,
Siis olkoon olojansa.
Ei hänestä, näät, kulloinkaan
Oo mulle suurta haittaa;
Ei moiti ruokaa milloinkaan,
Vaan kaikki hälle maittaa.
Ei haasta riitaa kanssani,
Ei myöskään juorullansa
Hän häiritse mun tointani
Vaan pysyy alallansa.
Se erehtyy, jos häntä vaan
Ken luulee sankariksi.
Hän on, jos sanoa sen saan,
Jo luotu pelkuriksi.
Kun lasiani nelistän –
Kas, kohta hän sen kuuli,
Ja jalkaani jos tömistän,
Hän katoaa kuin tuuli.
Ei tosin meidän virkamme
Oo yhtäläinen juuri,
Mut meidän omaisuutemme
On melkein yhtä suuri.
Ei vuosikautenakahan
Käy meille ahtaaks piiri,
Kun kumppalini – arvaathan –
On pienen pieni – hiiri.


Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.