Asuinkumppalini
Ulkoasu
Asuinkumppalini. Kirjoittanut F. F. Brummer |
- Nyt majahani muuttanut
- On kumppalikin mulle.
- Täst’ en oo vielä virkkanut,
- Siks kerron sen nyt sulle.
- Hän tänne tosin tullut on
- Omalla luvallansa,
- Mut hän on, raukka, puoleton,
- Siis olkoon olojansa.
- Ei hänestä, näät, kulloinkaan
- Oo mulle suurta haittaa;
- Ei moiti ruokaa milloinkaan,
- Vaan kaikki hälle maittaa.
- Ei haasta riitaa kanssani,
- Ei myöskään juorullansa
- Hän häiritse mun tointani
- Vaan pysyy alallansa.
- Se erehtyy, jos häntä vaan
- Ken luulee sankariksi.
- Hän on, jos sanoa sen saan,
- Jo luotu pelkuriksi.
- Kun lasiani nelistän –
- Kas, kohta hän sen kuuli,
- Ja jalkaani jos tömistän,
- Hän katoaa kuin tuuli.
- Ei tosin meidän virkamme
- Oo yhtäläinen juuri,
- Mut meidän omaisuutemme
- On melkein yhtä suuri.
- Ei vuosikautenakahan
- Käy meille ahtaaks piiri,
- Kun kumppalini – arvaathan –
- On pienen pieni – hiiri.
Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.