Attilan häät (1878)

Attilan häät. Kirjoittanut F. F. Brummer

Miksi laulaa Hunnein lapset, iloisina kulkevat?

Miksi ratsut rauhallisna tannerta nyt polkevat?

Torvet raikuu, riemu kaikuu lakeoilla Unkarin;

Häitä näin nyt vietetähän uljaan sotasankarin.

Ken on sulho? Attila, tuo maailmainkin mainio,

Hän on sulho. Morsian on ihanainen Ildiko.

Torvet raikuu, riemu kaikuu, juhlaa kestänyt jo on

Ammon aikaa, väsyneiden mielet pyrkii lepohon.

Päivä laskee. Lemmettäret urhon rintaa viehättää,

Teltan yli Hämärätär öisen hunnun levittää.

Tuoni hioo viikatettaan. Julma, säästä sulhoa!

Maineen, lemmen helmasta nyt häntä älä tempoa.

Armotoin sa olet Tuoni. Sankari on sorrettu;

Maailmankin mainiolt’ on elon lanka leikattu.

Aamu joutuu. Pustalle luo kulta loisteen aurinko.

Lohdutoinna vuotehella itkee armas Ildiko.

Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1878: Runoelmia. I. H. F. Helminen, Jyväskylä.