August Engelbrekt Ahlqvist
| August Engelbrekt Ahlqvist. † Kirjoittanut Wilho Soini |
- Taas Suomi astuu huokaellen
- Hautaamaan poikaa parastaan,
- Ja kyyneleleitä vuodatellen
- Yht’ maahan kätkee rakkaistaan.
- Tuo tuoni armotoin on taasen
- Uhrikseen vienyt saalihin,
- Rakkaan, kallis-arvollisen,
- On vienyt meiltä Ahlqvist’in.
- Miks’ poistuit joukostamme jo,
- Miks’ menit rauhan majaan?
- Tuo hänen tahtons’ oliko?
- Hänen, jok’ tietää parhaan.
- Suuresti lemmit Suomeas
- Ja rakastit sen kansaa,
- Uuraasti tutkit tieteitäs’,
- Sait Suomen kielen soimaan.
- Sä säkeniä säihkytit,
- Joist’ liehdoit innon tulta
- Ja nuorisohon istutit
- Isänmaan rakkautta.
- Kauniisti soitit kanneltas’
- Sen kielet Sä hyvin hoidit.
- Kauniisti lauloit lauluas’
- Sill’ kuuliat kaikki voitit.
- Maan ihanuutta laulelit,
- Sen kansan sitkeyttä,
- Sen urotöitä muistelit,
- Sen suurta rohkeutta.
- Kyll’ kansa Sua kiitteleepi,
- Kyll’ Suomi muistaa poikoaan;
- Vaikk’ ruumiis mätäneepi,
- Niin nimes elää ainiaan.
Lähde: Karjalatar 3.12.1889.