Aunukselainen romanssi

Aunukselainen romanssi. Kirjoittanut Hilja Tamminen

Tummakutri Klassa-neidon

nauru heleänä soi,

lemmenliekkiin monen keidon

»prihan» sytyttää se voi.

»Pesedoissa» ylvästellen

kiisti he, ken Klassan sais’

katrillihin; »kilpavellen»

mieleen kaunaa jäädä tais.

Repoirannan »priha» parhain

häntä »mutsjoks» kyseli.

»Mieroh, hieruh» ylen varhain

Klassan maine levisi.

Keväänsuussa »kujosille»

saapui sorja kulkija.

Silmäs »sentsoin» pielehille,

siellä immyt kaunoisa.

Katsoi silmiin; punastuva

neito »perttiin» kiirehtää.

Ohi kulki, immen kuva

mieleensä nyt väikkyää.

Illoin »sirmakka» se alkaa

soiton, kutsuu nuorison;

tytöt notkeasti jalkaa

nostaa, polkee nurmikon.

Prihat »ripatskua» hyppii,

leikkipuheet pulppuaa,

tytöt »paikan» kulmaa nyppii,

palmikot ne heilahtaa.

Katrillissa liehuu Klassa

Suomen pojan parina,

kimaltelee tumma »kassa»

iltaruskon loistossa.

Öinen hämy tanssipaikan

himmeään jo verhoaa,

sirmakan ja balalaikan

äänen viimein vaijentaa.

Repoirannan kukka nähtiin

»kaimaamana» kulkijan,

hän se katsoi silmän tähtiin,

kuuli naurun raikkahan.

Toisten mieliin syttyi viha,

sehän oli tiettävä,

tuosta, kun on »Ruotsih priha»

Klassan »mielespiettävä».

Kerkes kesä, sormessansa

»koitsanen» se kiilteli,

»tieton» helmet kaulallansa

valkealla välkahti.

Syksy joutuu, halla hyinen

rannan kukat kaikki vie.

Lähti Klassan lemmittyinen,

Suomeen hänet johti tie.

Klassa »tiettoansa» vuottaa,

»wentsälle» kun hakea

luvannut on hänet; luottaa

tyttö sanaan »prihansa».

Valkohangen kirkkaat kiteet

kisakentän kaunistaa,

eipä kätkee lemmensiteet,

Klassa »tieton» kirjeen saa.

– Yhä kulki kosijoita

luoksi kannon kuuluisan.

Repoirannan »prihat» noita

pilkkas, tietäin asian. –

Saipa kevätlinnut lehtoon,

rannat ruohopukeisiin,

silloin pieni Ondrei kehtoon

nukkui maamon laulelmiin.

Sanain selitys edelliseen.

Priha = nuorukainen. Pesedat = kylätanssit. Kilpavellen = kilpaveljen eli kilpakosijan. Mutsjo = vainio. Mieroh hieruh = vieraisiin kyliin. »Kujosille» = kujalle. Sentsoi = etehinen. Pertti = pirtti. Sirmakka = eräänlainen hanuri. Ripatsku = eräs kansantanssi. Paikka = kaulalle levitetty liina. Kassa = tukka. Kaimaaminen = saattaminen. »Ruotsih priha» = Suomenpuolen poika. Mielespiettävä = lemmitty. Koltsanen = sormus. Tietto = heili. Ventsät = vihkiäiset.

Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.