Aunukselainen romanssi
| Aunukselainen romanssi. Kirjoittanut Hilja Tamminen |
- Tummakutri Klassa-neidon
- nauru heleänä soi,
- lemmenliekkiin monen keidon
- »prihan» sytyttää se voi.
- »Pesedoissa» ylvästellen
- kiisti he, ken Klassan sais’
- katrillihin; »kilpavellen»
- mieleen kaunaa jäädä tais.
- Repoirannan »priha» parhain
- häntä »mutsjoks» kyseli.
- »Mieroh, hieruh» ylen varhain
- Klassan maine levisi.
- Keväänsuussa »kujosille»
- saapui sorja kulkija.
- Silmäs »sentsoin» pielehille,
- siellä immyt kaunoisa.
- Katsoi silmiin; punastuva
- neito »perttiin» kiirehtää.
- Ohi kulki, immen kuva
- mieleensä nyt väikkyää.
- Illoin »sirmakka» se alkaa
- soiton, kutsuu nuorison;
- tytöt notkeasti jalkaa
- nostaa, polkee nurmikon.
- Prihat »ripatskua» hyppii,
- leikkipuheet pulppuaa,
- tytöt »paikan» kulmaa nyppii,
- palmikot ne heilahtaa.
- Katrillissa liehuu Klassa
- Suomen pojan parina,
- kimaltelee tumma »kassa»
- iltaruskon loistossa.
- Öinen hämy tanssipaikan
- himmeään jo verhoaa,
- sirmakan ja balalaikan
- äänen viimein vaijentaa.
- Repoirannan kukka nähtiin
- »kaimaamana» kulkijan,
- hän se katsoi silmän tähtiin,
- kuuli naurun raikkahan.
- Toisten mieliin syttyi viha,
- sehän oli tiettävä,
- tuosta, kun on »Ruotsih priha»
- Klassan »mielespiettävä».
- Kerkes kesä, sormessansa
- »koitsanen» se kiilteli,
- »tieton» helmet kaulallansa
- valkealla välkahti.
- Syksy joutuu, halla hyinen
- rannan kukat kaikki vie.
- Lähti Klassan lemmittyinen,
- Suomeen hänet johti tie.
- Klassa »tiettoansa» vuottaa,
- »wentsälle» kun hakea
- luvannut on hänet; luottaa
- tyttö sanaan »prihansa».
- Valkohangen kirkkaat kiteet
- kisakentän kaunistaa,
- eipä kätkee lemmensiteet,
- Klassa »tieton» kirjeen saa.
- – Yhä kulki kosijoita
- luoksi kannon kuuluisan.
- Repoirannan »prihat» noita
- pilkkas, tietäin asian. –
- Saipa kevätlinnut lehtoon,
- rannat ruohopukeisiin,
- silloin pieni Ondrei kehtoon
- nukkui maamon laulelmiin.
Sanain selitys edelliseen.
Priha = nuorukainen. Pesedat = kylätanssit. Kilpavellen = kilpaveljen eli kilpakosijan. Mutsjo = vainio. Mieroh hieruh = vieraisiin kyliin. »Kujosille» = kujalle. Sentsoi = etehinen. Pertti = pirtti. Sirmakka = eräänlainen hanuri. Ripatsku = eräs kansantanssi. Paikka = kaulalle levitetty liina. Kassa = tukka. Kaimaaminen = saattaminen. »Ruotsih priha» = Suomenpuolen poika. Mielespiettävä = lemmitty. Koltsanen = sormus. Tietto = heili. Ventsät = vihkiäiset.
Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y.,
Tampere.