Aunus
Ulkoasu
Aunus Kirjoittanut Jalmari Virtanen |
- Kilo ruudulla hiiluu ja kiiltää
- alas painuvan auringon,
- joen välkkyvä, mutkaisa nauha,
- kuvapitsejä täynnään on.
- Tuoss’ yhtyvät Mägrä ja Aunus,
- kaks saarta on viittana vuon.
- Nään venheen ja ongen ja miehen,
- taa saaren kun katseeni luon.
- Jo on aurinko aikoja tiessään.
- Värit varjojen vaihtuvat vaan.
- Näes, kohta kun sammuvi päivä,
- kun kylvävi hopeoitaan.
- Ens’ vuoroa vahdissa valvon,
- säde kuun käy pistimellein.
- Teräksellä se leikkii hetken...
- Alun siitä saa aatoksein:
- Kovat nähnyt on myös tämä Aunus,
- tori, tornit tietävät tään.
- Enin sentään sen lahtarit tainneet
- ovat tuntea seljässaan.
1923
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.