Auran Kanteletar
Ulkoasu
Auran Kanteletar *). Kirjoittanut J. F. Granlund |
(Lauletaan sillä tavalla kuin: ”Itkettää ja surettaa,” j. n. e. jonka nuotti löytyy painettu kirjassa ”Kanteletar,” 1:en Osan lopulla olevassa nuotti-lehessä N:o 4)
- Siitä mullen ikävä, ja itku tahtoo tulla,
- Kuin on muilla laulajia, vaan ei ole mulla.
- Muilla mailla oman kielen laulut aina kaikaa,
- Tääll’ on vieras-kielen laulut kuultu kaiken aikaa.
- Voi, jos Suomen-laulun ääni kuuluis rannallamme,
- Josta laulais Suomenkielen laulun taitajamme.
- Mutta ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa,
- Jona A u r a ilollansa kanteletta soittaa.
- Koita ikävöitty aamu, nyt jo meillen koita!
- Meitä kaunis Suomenkieli puolelles jo voita!
- Sitten äänet kanteleiden rannallamme kaikaa,
- Niinkuin Suomen kansassakin ennen ja paraikaa.
*) Sana ”K a n t e l e t a r” tarkoittaa kanteleen, tahi Suomalaisen soitannon, tajuamista ja käyttämistä – kuvailtu vaimollisessa olennossa. Tämä Auran kanteletar valittaa tässä Auran (Turun) kanteleen tilaa.
Lähde: Suomi 30.10.1847.