Auran Kanteletar

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Auran Kanteletar *).

Kirjoittanut J. F. Granlund


(Lauletaan sillä tavalla kuin: ”Itkettää ja surettaa,” j. n. e. jonka nuotti löytyy painettu kirjassa ”Kanteletar,” 1:en Osan lopulla olevassa nuotti-lehessä N:o 4)

Siitä mullen ikävä, ja itku tahtoo tulla,
Kuin on muilla laulajia, vaan ei ole mulla.
Muilla mailla oman kielen laulut aina kaikaa,
Tääll’ on vieras-kielen laulut kuultu kaiken aikaa.
Voi, jos Suomen-laulun ääni kuuluis rannallamme,
Josta laulais Suomenkielen laulun taitajamme.
Mutta ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa,
Jona A u r a ilollansa kanteletta soittaa.
Koita ikävöitty aamu, nyt jo meillen koita!
Meitä kaunis Suomenkieli puolelles jo voita!
Sitten äänet kanteleiden rannallamme kaikaa,
Niinkuin Suomen kansassakin ennen ja paraikaa.

*) Sana ”K a n t e l e t a r” tarkoittaa kanteleen, tahi Suomalaisen soitannon, tajuamista ja käyttämistä – kuvailtu vaimollisessa olennossa. Tämä Auran kanteletar valittaa tässä Auran (Turun) kanteleen tilaa.


Lähde: Suomi 30.10.1847.