Auran alla

Auran alla Kirjoittanut Saima Harmaja

Kauan jo aura

viilteli sydämeni maata.

Nyt se ei enää

tyhjänä vartoa saata.

Suo sade kiihkeä,

suo, kevät, tulista kultaa,

niin että paisuis

siemen, ahmien multaa.

Mullasta katto

on joka elämän päällä.

Pimeän puhki,

sokeat, kasvamme täällä.

Sen, jota tänään

raateli kyntäjän teräs,

armo on huomenna

tuntea: siemenet heräs.

Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.