Auringonnousu ylhäältä
Ulkoasu
Auringonnousu ylhäältä. Luuk. 1:78, 79. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Synnin pimeys – synkkä yö
- Maan kansat peitti – tähtivyö
- Taivaalla ennen loistellut,
- Jo oli ammoin sammunut:
- Kas, silloin vihdoin valahtaa.
- Taivaalle idän purpuraa –
- Ja nousee rusko – päivä saa,
- Mi maan ja kansat valistaa.
- Kointähti kirkas, Jesus, aurinkoinen,
- Valkeus, Elo, nouse ihanainen!
- Valaise sielut yössä pimeyden
- Hukkuvat, kurjat, toivotonta tuskaa
- Kärsivät johda elonlähtehelle,
- Janoovat juota, rikolliset rinnat
- Rauhallas täytä ikilempeällä!
- Oi iloa! Oi valoa:
- Nyt taivas aukeneepi,
- Vuodattain maahan autuutta,
- Mi sielut juotteleepi
- Elämän veden virroilla,
- Jumalan istuimelta
- Kuin kristalli mi kirkasna
- Kuohuu ja Karitsalta,
- Elämän – valon – lähteeltä,
- Syntisten sydämihin
- Hää-ilon ijankaikkisen,
- Henkensä sinettihin
- Kätketyn, heihin lukiten,
- Jumalan lapsen toivon,
- Niihin, jotk’ osti verellään,
- Puhdisti Jumalalle. –
- Oi kiitos, autuus, kunnia
- Ijäinen Jumalalle!
- Ylistys, voima, viisaus
- Ja kiitos Karitsalle –
- Halleluja!
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.