Aurinkoinen aamu

Aurinkoinen aamu Kirjoittanut Saima Harmaja

Vasta tänään säihkyssäsi,

aamu, huomaan hiljeten,

kuinka kuultava on käsi:

päivä paistaa läpi sen.

Syksyn kuina vuoteessani

maailmoita menetin.

Ihme – tänään kaukaistani

muistan mielin iloisin.

Kävellä jos aamun paloon

vierellänsä saisin nyt,

puistoon, missä lumivaloon

hukkuu rinteet häikäistyt.

Tutut oksat hohtaa tiellä

huurrehämyin siintävin.

Vielä varjommeko siellä

käyvät kevein askelin?

– Taivaan armahdus on aamu

mulle, joka uinun näin,

vierelläni taudin haamu,

mutta kasvot päivää päin.

Käykää poven pohjaan asti,

sädemiekat taivaiset,

sinne, missä sokeasti

itää kuolon siemenet!

Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.