Autiotalo

Autiotalo Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

On ikkunasi kivin rikki lyöty,

on sorkkarauta oves auki murtanut.

Voi, metsäs, peltos ammoin myöty,

muu elo kaikki,

täällä taannoin tanhunnut.

Vain kuurankaste pihapuissa lehtii,

lie kuuma kulo polttanut pois nurmikon,

ja varjoin kera hyppelehtii

niin levotonna

vaisu säde auringon.

Ma kammioistas turhaan etsin suojaa,

vain vinkuu ovet mulle ivanauruaan.

Ei einepalan, juoman tuojaa

sun niskasies

alla enää kuljekaan.

Voi talo armas, miltei koti kerran,

oon voimain päivinäni sinut jättänyt.

Nyt ilmees syyttää mua sen vain verran:

nyt oomme yhtä

hävinneet ja häväistyt.

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.