Siirry sisältöön

Autolaulu (Hupli)

Wikiaineistosta
Autolaulu

Kirjoittanut Väinö Hupli


Mull’ auto on
jo velaton,
hymyssä suu,
tottahan juu!
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!
Näkikö ken,
kun ajelen?
No, tyttö, tuu!
Hän innostuu!
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!
Tie siloinen,
miel’ iloinen,
hän nojautuu,
kuin soma suu!
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!
Tää huissaa on!
Sain suutelon!
On illansuu,
jo näkyy kuu.
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!
Vaan mitäs tää?
Se käryää
ja kuumentuu – –.
Jo asettuu!
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!
Taas päästelen
kuin Keinänen,
ja sulo suu
taas kurkottuu.
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!
On kumi rikk’,
jo tuli hik’,
on heinäkuu,
voi huhuhhuu!
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!
Saa ähkiä
ja rähkiä
rasvassa suu.
Taas lutviutuu!
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!
Se jälleen vie,
hei, auki tie!
hän riemastuu:
Kivaa, eiks juu?
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!
Nyt pohjassa
on lusikka,
tie kaareutuu,
voi, surmansuu!
ai, aijai, huu!
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!
Huh, iloinen
ol’ lento sen!
Jo katkes puu
ja nenäluu.
Hei tuu, hei tuu,
hei tuu-tuu-tuu!


Lähde: Hupli, Väinö 1938: Kivikkotie: runoja ja mietelmiä. K. J. Gummerus, Jyväskylä.