Autuasten isänmaa

Wikiaineistosta
73. Autuasten isänmaa.

Kirjoittanut Simo Korpela


Tuoll’ autuasten isänmaa
On tähtein tuolla puolen.
Siell’ ijät’ sielu elää saa,
Kun Herrassa mä kuolen.
Mä olen köyhä matkamies
Ja muukalainen täällä.
Jo kohta päättyykin kenties
Mun matkani maan päällä.
Oi ettei koti maallinen
Mua vaan niin miellyttäisi,
Ett’ isänmaani ylhäinen
Mult’ unhotuksiin jäisi!
Mut jos mä matkan menoihin
Mielistyn liiaks milloin,
Niist’, Isä, keinoin parhaimmin
Mua vieroita pois silloin!
Jos mailma soisi antejaan
Ja sydän syttyis noista,
Mua muistuta: ne varjot vaan
On taivaan tavaroista!
Jos oisin kurja, onneton
Mä Latsaruksen lailla,
Suo päättää: kerran kyllä on,
Nyt hetken olen vailla!
Sydäntän kylmää sytyttäin
Mua ohjaa, armonhenki!
Suo kaiken johtaa kotiin päin,
Ilojen, murheidenki
Ja elämän ja kuoleman
Ja yön ja päivän valon,
Ett’ aina muistan taivahan
Ja perintöni jalon!


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.