Avaa...

Avaa... Kirjoittanut Oskar Uotila

«Avaa jo, kulta entinen,

On tuima talvisää.

Ma kannan sydän-alassa

Sun lempes hedelmää.» –

– Maa autiota on,

Ja viima vinkuu vain. –

«Ma kannan lempes hedelmää

Nyt sydän-alassain.»

«Mun hylkäs siskot, vanhemmat;

Jo raukka raukenen.

Sult’ etsin turvaa nimessä

Sun lempes entisen.» –

– Maa autiota on

Ja vinhaa viima yön. –

«Sun rakkautes nimessä

Mä ovellesi lyön.»

Hän oveansa raottaa:

««Sun toivos turha on –

Mull’on jo toinen vaimona,

Pois lähde, onneton.»»

– On autiota maa,

Ja viima vinkuu noin. –

««Mull’ on jo toinen vaimona,

Sen tänäpänä toin.»»

«Niinkuin sa yöhön heität mun,

Niin heität vaimos myös,

Mut kerran, kerran kostava

On kaikkivalta työs!»

– Maa autiota on,

Ja viima vinhakas. –

«Sun työsi kerran kostava

On kaikkivaltias.»

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.