B. F. ja Ida Godenhjelmille heidän erotessaan toimestaan suom. jatko-opistossa
| B. F. ja Ida Godenhjelmille heidän erotessaan toimestaan suom. jatko-opistossa. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Jää paikka tyhjäks’. Kuka täyttää sen?
- Ei kukaan, kukaan! vastaa sydämen’.
- Ja surun tunne hiipii mieleen hiljaa, –
- mut muisto näyttää tietä kaunista ja siljaa.
- Ja ilo elpyy. Kuka surra voi,
- kun työ se tekijöitään kunnioi?
- Suoritti täällä rakkaus ja taito
- elämäntehtävän, mi ehjä on ja aito.
- Jos kertoa nää seinät täällä vois,
- niin paljon kaunista ne tarinois.
- Ne kertois työstä, joka nostaa mieltä
- ja lämmittää ja iäisyyden puhuu kieltä.
- Ne kertois tarun ihmeen ihanan,
- mi keskellä tän ajan pauhinan
- sois’ kuni lempeä ja kaunis laulu –
- ja lehdot, kunnaat vastais’ ja vastais’ suo ja aulu.
- Niin kauaksi kuin ylttää Suomenmaa
- ja kauas koituvien aikain taa
- elämäntyö tää ylttää kahden jalon –
- ne palveluksessa on aatteiden ja valon.
- Oi siunattu on hyvä ihminen,
- niin kauas ulottuupi voima sen.
- Sen kylvö itää, hengen kylvö pyhä,
- se nostaa vartta, tekee terää, kukkii yhä.
- Niin, ilo elpyy. Kuka surra voi,
- kun työ se tekijöitään kunnioi?
- Suoritti täällä rakkaus ja taito
- elämäntehtävän, mi ehjä on ja aito.
Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.