B. F. ja Ida Godenhjelmille heidän erotessaan toimestaan suom. jatko-opistossa

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
B. F. ja Ida Godenhjelmille heidän erotessaan toimestaan suom. jatko-opistossa.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Jää paikka tyhjäks’. Kuka täyttää sen?
Ei kukaan, kukaan! vastaa sydämen’.
Ja surun tunne hiipii mieleen hiljaa, –
mut muisto näyttää tietä kaunista ja siljaa.
Ja ilo elpyy. Kuka surra voi,
kun työ se tekijöitään kunnioi?
Suoritti täällä rakkaus ja taito
elämäntehtävän, mi ehjä on ja aito.
Jos kertoa nää seinät täällä vois,
niin paljon kaunista ne tarinois.
Ne kertois työstä, joka nostaa mieltä
ja lämmittää ja iäisyyden puhuu kieltä.
Ne kertois tarun ihmeen ihanan,
mi keskellä tän ajan pauhinan
sois’ kuni lempeä ja kaunis laulu –
ja lehdot, kunnaat vastais’ ja vastais’ suo ja aulu.
Niin kauaksi kuin ylttää Suomenmaa
ja kauas koituvien aikain taa
elämäntyö tää ylttää kahden jalon –
ne palveluksessa on aatteiden ja valon.
Oi siunattu on hyvä ihminen,
niin kauas ulottuupi voima sen.
Sen kylvö itää, hengen kylvö pyhä,
se nostaa vartta, tekee terää, kukkii yhä.
Niin, ilo elpyy. Kuka surra voi,
kun työ se tekijöitään kunnioi?
Suoritti täällä rakkaus ja taito
elämäntehtävän, mi ehjä on ja aito.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.