Balderinrovio

Balderinrovio. Kirjoittanut Viktor Rydberg

Mailman viattomuus

polttolavall’ lepää.

Kautta luomakunnan

kulkee viima hyinen.

Veriin laskee päivä,

vuorten varjot kasvaa,

huokaus ajan syksyn

saarness’ suhahtaa.

Vait sua taivahaiset

vaalii, valju Balder.

Syysyö saa: on aika

roviota syttää!

Tummuu taivaan piiri.

Ooden soihtuun tarttuu;

painaa alas otsaa

murheen uurtamaa.

Ainaisiks jo uupui

uljaat urhonretket,

ihmissydän synkkä

siittää häijyt hankkeet,

voittaa herja vallan,

hyvä kahlein kituu,

kunnes mailmaan samoo

Surtur, syttäin sen.

Vait, kuin lankeis loveen,

viisas Ooden viipyy,

isän aatos urkkii

ikiongelmoita,

etsii syvyyksistä

salat synnyt esiin,

hengen ensi aiheet

kysyy aistellen.

Saiko isä viisas

tietoon salat suuret?

Tyyntyi hän ja päänsä

painaa vainaan puoleen,

kuiskii, mit’ei vielä

Valhall tiennyt vainen,

kuiskii, mit’ei koskaan

aavistanut ken.

Ongelma sa arvaa!

Astu metsäss’ yöllä,

kuule kuinka humuin

kankaan hongat huokaa,

viuhuu yö ja vinkuu

vaivain vaikerruksin,

kuule luonnon kaiken

tuskaa kaameaa!

Pyhä hiljaus seuraa

hirmun vaivaa hurjaa;

salon syvyydessä

soi kuin urkuin äänin

isän ylin aihdos,

lunastuksenlupaus:

elolla on määrä,

kurjuus armon saa.

Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.