Balderinrovio

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Balderinrovio.

Kirjoittanut Viktor Rydberg


Mailman viattomuus
polttolavall’ lepää.
Kautta luomakunnan
kulkee viima hyinen.
Veriin laskee päivä,
vuorten varjot kasvaa,
huokaus ajan syksyn
saarness’ suhahtaa.
Vait sua taivahaiset
vaalii, valju Balder.
Syysyö saa: on aika
roviota syttää!
Tummuu taivaan piiri.
Ooden soihtuun tarttuu;
painaa alas otsaa
murheen uurtamaa.
Ainaisiks jo uupui
uljaat urhonretket,
ihmissydän synkkä
siittää häijyt hankkeet,
voittaa herja vallan,
hyvä kahlein kituu,
kunnes mailmaan samoo
Surtur, syttäin sen.
Vait, kuin lankeis loveen,
viisas Ooden viipyy,
isän aatos urkkii
ikiongelmoita,
etsii syvyyksistä
salat synnyt esiin,
hengen ensi aiheet
kysyy aistellen.
Saiko isä viisas
tietoon salat suuret?
Tyyntyi hän ja päänsä
painaa vainaan puoleen,
kuiskii, mit’ei vielä
Valhall tiennyt vainen,
kuiskii, mit’ei koskaan
aavistanut ken.
Ongelma sa arvaa!
Astu metsäss’ yöllä,
kuule kuinka humuin
kankaan hongat huokaa,
viuhuu yö ja vinkuu
vaivain vaikerruksin,
kuule luonnon kaiken
tuskaa kaameaa!
Pyhä hiljaus seuraa
hirmun vaivaa hurjaa;
salon syvyydessä
soi kuin urkuin äänin
isän ylin aihdos,
lunastuksenlupaus:
elolla on määrä,
kurjuus armon saa.


Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.