Balladi, jonka Villon teki äitinsä pyynnöstä rukouksena Neitsyt Marialle

Balladi, jonka Villon teki äitinsä pyynnöstä rukouksena Neitsyt Marialle.

Kirjoittanut François Villon

Sa taivaan rouva, valtiatar mainen,

myös hallitsija hornan onkalon,

nyt vastaanota nöyrä uskovainen,

mi piirissä kai valittujes on,

hän vaikka onkin kehno, kelvoton.

On hyveet suuremmat, oi rouva, sulla

kuin synnin määrä vaivaisella mulla;

on niitä vailla sielu hukkuva,

en omin avuin taivaaseen voi tulla.

Ma elän, kuolen tässä uskossa.

Ma Pojallesi olen kuuliainen,

hän armahtakoon minut syntisen,

kuin anteeks sulta Egyptin sai nainen

ja Teofilus suurioppinen

sai synninpäästön sulta, autuuden,

kuin oli palvellutkin perkelettä.

Mua siitä varjele ja salli, että

oi Neitsyt, messussa ma nauttia

saan pyhän sakramentin rikkehettä.

Ma elän, kuolen tässä uskossa.

Ma vaimo olen vanha, köyhänlainen,

en kirjain tietoa ma lukenut.

Oon luostarissa, min oon alamainen,

ma kuvaa paratiisin katsellut

ja hornan, missä paistuu tuomitut.

On toinen riemuni, mut pelkään toista,

suo, Neitsyt, iloa mun maistaa moista,

sa, johon syntiset saa turvata,

suo usko, hitaus ja vilppi poista.

Ma elän, kuolen tässä uskossa.

Omistus.

Sa kannoit, Neitsyt, Kaikkivaltiasta,

hän, Jeesus, vaill’ on rajaa, loppua.

Hän otti orjan muodon, taivahasta

hän astui, auttoi meitä heikkoja.

Hän kuoloon kirkkaan nuoruutensa antoi

ja syntimme hän, taivaan Herra, kantoi.

Ma elän, kuolen tässä uskossa.

Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.