Barcarola
Ulkoasu
Barcarola Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- On maassa routaa.
- pian sataa lunta.
- Joku pois mua soutaa
- – tämä on kuin unta –
- minut merelle noutaa.
- Putos punainen ilta.
- Päin soudamme merta,
- ja tulta ja verta
- on ruskon silta.
- – Surin, riemuitsin kerta –
- – Kuka »kuolema» huusi? –
- Ilo silmissäs lymyy
- ja nauraa suusi:
- Elo kuololle hymyy,
- kevät syksylle uusi.
- Yltympäri kulta.
- maa musta jää taaksi.
- jää ainiaaksi.
- Olen palavaa tulta.
- Ui merelle haaksi.
- Kylä jäädä joutaa,
- olen väsynyt kyliin.
- Pois saat minut soutaa
- meren keinuvan syliin,
- et takaisin noutaa.
- En murehtia saata,
- on tuulien tie mun.
- Ilot mullan voi laata,
- saan laineitten riemun,
- en ikävöi maata.
- Vedet, hyrskähdelkää!
- Meren, taivaan pariin!
- Päin suurta selkää!
- Jos törmäämme kariin,
- hukun kanssas, en pelkää.
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.