Belsassar

Belsassar. Kirjoittanut Heinrich Heine

Jo keskiyö se eessä on,

Ja vait jo nukkuu Babylon.

Mut kuninkaanlinnass’ yksin vaan

Tulet väikkyvät vielä ja meluillaan.

Belsassar juhlasalissaan

Nyt jatkaa juhla-atriataan.

Sotaseurue loistossa säihkyilee,

Ja viini maljoissa läikkyilee.

Ne kilkkuvat, maljat, he riemuiten juo;

On tuitun valtijan mieliksi tuo.

Jo kuninkaan posket hehkuaa,

Ja viini mielen huimaks saa.

Ja hurjaks siinä huimaantuin

Jumaluutta hän herjaa syntisin suin.

Hän pöyhkien herjaa, röyhkeäpää,

Ja joukkue riemuiten räyhähtää.

On kuningas käskyn lennättänyt;

Hovipoika on juossut ja palaa nyt.

Hän kultia päällään kantaen tuo;

On Jehovan temppelin ryöstöjä nuo.

Käsin riettain kuningas tempas niin

Pyhän maljan, mi reunaansa täytettiin.

Ja hän äkkiä tyhjensi pohjaan sen,

Suu vaahdossa huusi nyt ylpeillen:

”Sua, pikku Jehova, halveksin, –

Olen yksin valtija Baabelin!”

Mut tuskin soi sanat kauheat nää,

Niin salaa häntä jo peljättää.

Myös räikeä nauru mykkenee;

Vain kuolonhiljaus vallitsee.

Ja katso! ja katso! seinällen

Käy esiin kuin sormet ihmisen.

Ja ne seinään piirtää, piirustaa

Tulikirjoitusta ja katoaa.

Jääjäykkänä istuu kuningas,

Ja muoto on kalman kalvakas.

Sotaseurue kauhuun karmistuu

Ja istuu vait ja ääneti suu.

Käy tietäjät esiin, – ei yksikään

Tulimerkkejä pysty selittämään.

– Belsassarin, ennenkun loppui yö,

Hänen vartiajoukkonsa hengiltä lyö.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.