Belsazarin pidot (Uotila)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Belsazarin pidot.
(Danielin kirj. V.)
Kirjoittanut Oskar Uotila


Belsazar, Babelin kuningas suuri,
Päämiehilleen piti pitoja juuri
Ja seurassa suopui
Hovilaistensa kanssa ja viinistä juopui,
Niin vaati, kun kiihtyivät mielihalut,
Hän esille Zionin temppelin kalut,
Jotk’ isänsä tuoda
Oli antanut saaliiks. Niist’ aikoi juoda.
Pyhät kulta-astiat salihin tuotiin.
Mut niistä kun ilkkuen maljoja juotiin,
Vei huomion heti
Käsi kumma: se seinään viiruja veti.
Kuningaskin sen huomas ja kauhusta horjui,
Pahat aavistuksensa vaivoin torjui
Sekä äänehen huusi,
Ett’ arvattaisiin se ongelma uusi.
Tuli Chaldean viisaat. He käänteleivät
Tähystellen kirjoitusta. Sit’ eivät
Voi selvitellä –
Moist’ ei muka taitoa ihmisellä.
Niin tuotiin Daniel, juutalaisvanki.
Kuninkaalle hän täytti sen mahdottomanki.
Sanat, vakavat varsin,
Luki, selvitti myös: «Mene, tekel, upharsin.»
«Mene: Jumala on lukenut valtasi ajan,
Tekel: punniten nähnyt sun painosi vajan,
Upharsin: se vakaa
On merkki siit’ että hän valtasi jakaa.»
Näin Daniel. Ilman viivykettä
Koko Chaldean ihmeeksi nähtiin, että
Ei puhunut turhaa:
Pito-yönä jo huovi Belsazarin murhaa.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.