Ber-Saba

Ber-Saba. 1 Mos. 46: 1–4. Kirjoittanut Antti Mäkinen

»Jaakob, Jaakob!» Herran ääni

Lausuu, mikä ihana,

Suuri armo, että Herra

Vielä tahtoo puhua

Jaakobille! Pitkä aika

Oli siitä kulunut,

Koska Herra viimeiseksi

Oli hälle puhunut.

Mitkä vuodet! Taistelua,

Tuskaa, pimeyttä, voi!

Koetusten tuli-ahjo,

Myrskyt, joissa salamoi

Herran tuomioitten nuolet,

Kuritusta ankaraa –

Toinen toista repivämpi

Murhe rintaa ahdistaa!

Rakel armas, rakastettu!

Poissa – kova kuolema

Hänet riisti – mutta vielä

Katkerampi, kamala

Oli suru Joosefista

Salaperäisyyksineen,

Joist’ ei voinut edes konsa

Päästä täyteen selvyyteen.

Oi, ne vuodet tuskalliset

Kylvi lunta nivuksiin!

Kumaraksi painui varsi,

Ilo sammui kyyneliin.

»Miksi Herra nämät sallit?»

Oi – ne synnit nuoruuden

Muistui mieleen, polttavinta

Tulta tuiski sydämmeen.

Mutta nyt! Oi, Joosefista

Tullut ilosanoma

Vanhan mieltä virkistävi.

Herra tahtoo puhua!

»Viel’ et ole unohtanut,

Etkä hylkää kuitenkaan;

Vaikka olet kurittanut,

Armahdatkin uudestaan!»

»Armoa ja rakkautta,

Herra pitkämielinen,

Kaikki työsi tarkottavat,

Pelastusta syntisen.

Puhu, Herra, tässä olen:

Puhu avonaisesti,

Että kurja sydämmeni

Ymmärtäisi tahtosi!»

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.