Bobrikoffin pimeänä yönä
| Bobrikoffin pimeänä yönä. (S. M:n aiheen mukaan.) Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio |
- On kolkko yö, vaan pyhä juhlallinen,
- Käy kansa rukoilemaan Taivaan Herraa.
- On tuuli tyyntynyt ja korven kuuset
- Ja kankaan hongikotkin rauhaan tyyntyy,
- Vaan kylmät huurut järvein päällä kierii;
- Karjalan kankaat, Maanselän uljaat harjut
- Ja laaksot Pohjanmaankin usvaan peittyy.
- On synkkä Suomen luonto, kaunis ennen
- Ja himmeä sen puhdas, kirkas taivas.
- Ei tuika miljoonien tähtein silmä,
- Ei kuuhut kuumata ei revontulet välky,
- Vaan ilta-tähti tuikkaa kuni orpo,
- Luo sammuvaisen katseen usvain halki,
- Kuin jäähyväiset tahtois maille heittää,
- Sitt’ ijäks sulkeakseen kauniin silmän.
- Ei vongahtele kellot temppeleissä,
- Ei messupappi nouse alttarille,
- Jää unheen litaniiat, messut muutkin
- Ja pyhän kuoron kajaust’ ei kuulu.
- Kuin kuolevainen, kohoo kansan rinta
- Vaan hengittäen kylmää uhmaa, usvaa.
- Näät kansan henki murtaa kahleitansa;
- Se taikaan uskoi, ihmislupaukseen
- Ja salais-oppein horjuvahan valtaan,
- Valoihin uskoi kurjain kuolevaisten –
- Ei usko enää valoihin ei taikaan,
- Se yksin liiton Jumalahan uskoo.
- Sen henki kohoo korkeelle kuin kotka,
- Se lentää usvain halki autereille
- Ja halki miljoonien tähtitarhain
- Ja sadat auringot se taakseen jättää
- Kuin kuplat vaan, yhä lentää korkeemmalle.
- Ei taivaan ympyräinkään helskähdystä
- Se riennoissaan nyt ihailemaan jouda,
- Ei katsomaan kuin Herran leimut loistaa.
- Mi matkas määrää, kansain valju henki,
- Mi pyhä vihuri sua lennättääpi,
- Kun ilmakerrat koskein lailla pauhaa
- Ja sadat auringot kun taakses jääpi.
- Et vastaa, suuri Hengetär, et jouda,
- Sä riennät vaan kuin tuhat tuulispäätä;
- Sä henki, sonnustettu taivaan kalpaan
- Ja luotu valonvallan voittajaksi –
- On sotarientos Jumalien suomaa
- Ja Taivaan vihkimää tuo pyhä kulku.
- Ei vallat helvetin voi tuota estää,
- Ei esteet hornan edessäsi kestää.
- Maan sortajat ne murtuu, maahan kaatuu,
- Ne ei voi henkes voimaa suurta kestää.
- On kolkko yö, vaan pyhä, juhlallinen,
- Käy kansa rukoilemaan Taivaan Herraa.
Lähde: Paavo-Kallio, Esa 1910: Se verinen sunnuntai. Tampere.